sunnuntai 26. syyskuuta 2010

"Katainen uskoo kasvuun"

Helsingin Sanomat (26.9.) raportoi Jyrki Kataisen ja kanadalaisen taloustieteilijä Peter Victorin kohtaamisesta Helsingissä torstaina. HS:n haastattelusta on nähtävissä, että Katainen ei ole aiemmin juurikaan kohdannut talouskasvukritiikkiä. Perjantaina järjestetyssä Kasvu murroksessa –konferenssissa Sixten Korkman myönsi ääneen, että joutui edellisenä päivänä katsomaan netistä, mikä tämä tällainen degrowth on. Vaikka juuri degrowth-termi ei olisikaan tuttu, on hämmentävää, että kasvun ongelmatiikkaan ei ole valtion ylimmän talouspäättäjistön taholta perehdytty käytännössä lainkaan.

Otsikko tiivistää jutun juonen mainiosti: valtionvarainministerimme uskoo kasvuun. Degrowth-liike näkisi mielellään, että uskon rinnalle tuotaisiin analyyttistä ajattelua talouskasvun vaikutuksista hyvin- ja pahoinvointiin. Tarkastelussa tulisi myös siirtyä historiallisista aikasarjoista tähän päivään ja tulevaisuuteen.

Poimintoja HS:n haastattelusta ja toimittajille joitakin ajatuksia jatkokeskustelujen virittämiseksi

"HS: Suomi lähtee siitä, että hyvinvointipalvelut voidaan hoitaa, kunhan talous kasvaa. Entä jos talouskasvu tulee tiensä päähän?

JK: … Ylikulutuksessa rajat tulevat varmasti vastaan. En kuitenkaan vielä usko, että maailma olisi lopettanut kehittymisen ja kulkisimme vain kohti tuhoa."

Degrowth.fi: Kun kerran kulutamme nyt enemmän kuin planeettamme kestää, mikä on valtiovarainministeriön vetämä vaihtoehtoinen raja? Voimme katsoa vaikkapa Yhdysvaltoja: inhimillisiä ylikulutuksen rajoja ei ole vielä sielläkään nähty – ihmiset ja kodit voidaan siis ahtaa meillä vielä huomattavasti täydemmiksi.  Kovin mielekästä tällainen “kehitys” ei ole. Ekologiset rajat ovat toki ylittyneet ajat sitten, eli tämä raja on ylitettävä uudestaan, mutta toiseen suuntaan.

Maailma ei varmastikaan ole lopettanut kehittymistä. Uskotteko, että sillä on mahdollisuus ymmärtää, että asiantilojen positiivinen kehitys ja talouskasvu eivät ole synonyymejä?

"HS: Victorin mukaan jatkuva kasvu ei ole mahdollista, koska ympäristö ei kestä nykyisenlaista menoa. Oletteko samaa mieltä?

JK: Minusta tuo näkemys on fatalistinen (kohtaloonsa alistuva). Suomessakin markkinoidaan jo hiilineutraaleja polttonesteitä. Uskon, että tämänkaltaisin keinoin kasvu voi hyvin jatkua."

Degrowth.fi: Eli jos talouskasvuun perustuvalle yhteiskunnalle pohditaan vaihtoehtoja, se on kohtaloon alistumista? Eikö sokea usko talouskasvuun hyvinvoinnin ainoana takeena ja teknologiaan ympäristöongelmien ainoana ratkaisukeinona ole kohtaloon alistumista?

Monet tutkijat ovat jo todenneet, Peter Victor muiden muassa, että teknologiset ratkaisut ja mahdolliset kulutusrakenteen muutokset (tuotteista palveluihin) eivät käytännössä tule riittämään kasvuun liittyvien ympäristöhaasteiden ylittämiseen.

"HS: Onko Suomessa mietitty, mitä tapahtuu, jos vaikka öljyhuippu heittää öljyn hinnan 400 dollariin tynnyriltä, kun se on nyt noin 75 dollaria? Pitäisikö tällaisiin tilanteisiin varautua?

JK: En ole varma, tarvitaanko tällaisia tilanteita varten plan B:tä. Emmehän ole varmoja, mikä luonnonvara loppuu ensimmäisenä. Hiilineutraalia yhteiskuntaa pitää ehdottomasti suunnitella, mutta sen ei tarvitse olla kasvuton.”

Degrowth.fi: Pitäisikö meidän miettiä vaihtoehtoja vasta sitten, kun on aivan varmaa, mikä luonnonvara ehtyy ensimmäisenä? Eikö riskienhallinta lähde hieman toisenlaisista periaatteista – ja öljyn kallistuminen jos mikä on todennäköistä? Kenties olisi myös hyvä tiedostaa, että eläin- ja kasvilajeja on jo tuhoutunut kiihtyvällä tahdilla. Niistä ei toki saada öljyn kaltaista välitöntä energiahyötyä, mutta ei kai edes valtiovarainministeriö voi jättää biodiversiteetin ehtymistä huomiotta?

“HS: Victorin kohtuullisen kasvun malliin päästäisiin vähentämällä kulutusta ja työtunteja jopa viidennekseen. Miltä tämä vaikuttaa? 
JK: Jos tuottavuus kasvaa, työtuntejakin voidaan vähentää. En kuitenkaan ole nähnyt sellaisia laskelmia, joissa verotuloja voitaisiin lisätä ja hyvinvointipalveluja hoitaa samalla kun talous supistuu."

Degrowth.fi: Toimittajan olisi syytä tarkentaa, että valtion tehtävänä tulisi pikemminkin olla hyvinvoinnin mahdollistaminen kuin hyvinvointipalvelujen tarjoaminen. Kasvuun perustuvassa yhteiskunnassa, jossa vapaa-aika on kuluttamista ja työaika on kulutusvoiman lisäämistä, hyvinvoinnin haasteet liittyvät kiinteästi juuri henkilökohtaiseen ja yhteisölliseen hyvinvointiin käytettävän ajan riittämättömyyteen. Kasvupakottomassa yhteiskunnassa hyvinvointia taas pyritään rakentamaan muutoinkin kuin ostopalveluiden kautta.

Kyseenalaistuksen siemen on kylvetty?

Tämän blogin pitäjistä toisella oli kunnia olla mukana Suomen luonnonsuojeluliiton, Maan ystävien ja Luonto-liiton edustajien mukana tapaamassa ministeri Jyrki Kataista Peter Victorin delegaatiossa. Ministeri Kataisen ansioksi on todettava, että hän otti keskusteluaiheen vakavasti, kuunteli, ja osallistui argumentoivaan keskusteluun.

Tapaamisen perusteella vaikuttaisi siltä, että ajatus kasvun purkamisesta oli Kataiselle aidosti uusi. Hän oli ehkä kuullut aiemmin degrowth'sta ja kasvun purkamisesta, mutta tuntui tuntui niputtavan sen samaan ideakoriin “kestävän kehityksen” ja “vihreän talouden” kanssa: tarvitaan lisää ekotehokkuutta, talouden “laadun” parantamista, jotta “kehitys” eli käytännössä talouskasvu voi taas jatkua.

Professori Victorin viesti ministeri Kataiselle oli tässä kohdin onneksi selkeä: ekotehokkuus ja talouden laadun parantaminen on sinällään hyvä juttu, mutta tämä ei tule riittämään uhkaavan ekokatastrofin edessä, vaan kasvutavoite itsessään on kyseenalaistettava.

Viesti meni perille – aika näyttää, tuliko viesti ymmärretyksi.

10 kommenttia:

  1. Kun puhutte degrowth - liikkeessä kasvusta, kasvun purkamisesta ja kasvutavoitteen kyseenalaistamisesta, tarkoitatteko kuitenkin fysikaalisten resurssien hyväksikäyttämisen määrällistä kasvua? Siltä tämä nimittäin vaikuttaa. Talouden kasvaminen on immanentti seuraus talouden prosessiluonteesta. Kun luodaan lisää arvoa - ja korostan että en puhu voitosta - on syntynyt arvo hyödynnettävissä. Kasvu on kuitenkin sellaisenaan neutraali tai lähes neutraali ilmiö suhteessa planeetan fysikaalisten resurssien käyttöön.

    Pitäisikö avainkäsitteitä siis täsmentää, tai onko näin jo tehty?

    VastaaPoista
  2. Johannes: Talouskasvu ei ole tällä hetkellä todellakaan neutraali asia fysikaalisten resurssien suhteen. Ja on epäselvää voiko se edes olla (esim: jos materiaalista kulutusta ei saa lisätä jonkun rajan jälkeen, antaako materiattoman ostovoiman lisääminen tarpeeksi yllykettä tehdä lisää työtunteja? on muistettava, että yllättävän monet palvelualan tuotteetkin lisäävät materiaalivirtoja, vaikkei siltä ehkä heti näytäkkään).

    Tietysti kasvun materiapitoisuuden vähentäminen on erittäin toivottavaa sekin, mutta se on oma keskustelunsa, että onko se realistinen tie esimerkiksi hiilidioksidin vähentämistavoitteiden valossa.

    On kuitenkin keskustelussa kiinnitetty huomiota juuri tuohon, että kasvun pudottamisesta ei saisi tehdä mitään obsessiota, koska se on teoriassa neutraali asia, kuten toit esille. Eli viime kädessä toki silmät pitää pitää aina fysikaalisessa todellisuudessa eikä kasvuindikaattoreissa.

    VastaaPoista
  3. Periaatteessa mahdollista, että taloudellinen vaihdanta ei kohdistu materiaalisiin virtoihin. Itse asiassa uusklassinen talousteoria toimiikin käytännössä näin: mitään yhteyttä näissä teorioissa ei ole planeetan voimavaroihin.

    Käytännössä kuitenkin yhteys planeetan voimavaroihin on vahva. Yhtenä (ja vain yhtenä pienenä) esimerkkinä talouden ja talouskasvun riippuvuus öljystä. Tästä näkökulmasta on hankala ymmärtää väitettäsi, että kasvu olisi neutraali tai lähes neutraali ilmiö suhteessa planeetan fysikaalisten resurssien käyttöön. Näin ei ole historiallisesti ollut, vaan on ollut päinvastoin.

    Esimerkiksi Tim Jackson, New Economics Foundation ym. ovat jo vahvasti näyttäneet, että talouskasvu on historiallisesti kytkeytynyt absoluuttiseen haitalliseen materiaalivirtojen kasvuun, ja toisaalta on vahvaa näyttöä siitäkin, että teknologia ja kulutusrakenteen muutos eivät tule riittämään siihen, että absoluuttista irtikytkeytymistä tulisi jatkossakaan.

    Degrowth-liike toki kritisoi yhtenä keskeisenä pointtina fysikaalisten resurssien hyväksikäytön määrällistä kasvua. Mutta tämä ei tarkoita, että degrowth-liike kritisoisi vain tätä. Kritiikki menee syvemmälle: pelkkä talouskasvun laadun parantaminen ei millään riitä. Teknologiasta ja kulutusrakenteen muutoksesta ilman syvempää kulttuurista muutosta ei ole riittävää, jos mitään, apua.

    Teknistaloudellisen kulttuurin mukanaan tuomia haasteita (ympäristö, epätasa-arvo jne) ei voida ratkaista tällä samalla teknistaloudellisella kulttuurilla. On vaarana, että tuotamme samat ongelmat yhä uudestaan, kun yritämme samalla kaavalla ratkaista yhä uudelleen samaa ongelmaa.

    Tarvitaan kulttuurista uusiutumista - jopa pakoa taloudesta ja teknisrationaalisen ajattelun rajoitteista. Tarvitaan taloudellisen teknisrationaalisen ajattelun purkamista, atomistisen ihmiskuvan ja välineellistävän luontokuvan hylkäämistä. Tilalle tarvitaan holistisempi, ekosolidaarisempi maailmankuva, jossa ihminen ei ole atomistinen oman edun tavoittelija, eikä taloudellinen vaihdanta ole ihmiskunnan keskeisin sosiaalisen kanssakäymisen muoto. Tähän päästäksemme talousajattelun totunnaisuudet itsessään on kyseenalaistettava: taloudella ei ole mitään itsestään selvää, itseohjautuvaa "prosessiluonnetta", vaan talous on ihmisten toimintaa, jota voidaan uudelleenrakentaa.

    VastaaPoista
  4. Ei degrowthiin _välttämättä_ mitään uutta ekoihmistä tai muuta elämää suurempaa muutosta tarvita. Kunhan ihmiset sisäistää sinänsä varsin teknisen ajatuksen, että nyt on tultava toimeen jäädytetyllä tai alennetulla materiaalisella elintasolla.

    Ei minulla ole mitään uuden ekoihmisen syntyä vastaan, mutta tuntuu, että tätä tarvitun muutoksen suuruutta voi helposti myös liioitella..?

    VastaaPoista
  5. Aivot kehittyivät 500 miljoonaa vuotta sitten ja niiden koko alkoi tuplaantua 30 miljoonan vuoden välein.
    2 miljoonaa vuotta sitten esi-ihmisten lukumäärä alkoi tuplaantua 250 000 vuoden välein.
    10 000 vuotta sitten maanviljelyn myötä ihmispopulaatio alkoi tuplaantua tuhannen vuoden välein.
    Teollisen vallankumouksen jälkeen talous alkoi tuplaantua 15 vuoden välein.

    Kasvua voidaan pitää lähes luonnonlakina.

    Miksi miljoonien vuosien kasvu olisi pysähtymässä juuri nyt? Kasvuhan ei ole koskaan jatkunut samanlaisena, vaan sen luonne on muuttunut aina uusien vallankumousten myötä. Miksei 2000-luvulla voisi tapahtua jälleen uutta vallankumousta? Kenties se liittyy nanoteknologiaan, materian muokkaamiseen, tietotekniikkaan, tekoälyyn, bioteknologiaan, uusiin energiamuotoihin tms.

    Degrowth-liike olettaa, ettei uusia aivojen, maanviljelyn ja teollisen vallankumouksen kaltaisia mullistuksia enää tule. Vähäisemmätkin mullistukset riittäisivät puskemaan oletetut kasvun rajat väljemmiksi, mikä taas antaisi lisäaikaa vielä suuremmille mullistuksille.

    Degrowth-liike vaikuttaa liian pessimistiseltä ja ideologiselta.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi: kiitos kommentista. Ennen degrowth-liikkeen heittämistä kaivoon pesuveden mukana, suosittelen tutustumaan laajemmin degrowth-kirjoituksiin.

    Degrowth-liike tuomaan esille talouskasvuideologian mielettömyyden, mutta se että jatkuvan talouskasvun metsästäminen on mieletöntä ei tarkoita sitä, että kaikenlainen kasvu/kehitys on mieletöntä.

    Tottakai kasvua/kehitystä on muunlaistakin kuin talouskasvua. Monenlainen kasvu on hyvää (henkinen kasvu, puiden ja pensaiden kasvu jne). Mutta on ongelmallista, että nykyisessä poliittisessa kasvukeskustelussa "kasvu" ja "kehitys" tarkoittavat käytännössä BKT:n kasvua.

    Pessimistisyydestä: suosittelen tutustumaan aiempaan kirjoitukseeni degrowth-liikkeen sisällöstä: http://www.degrowth.fi/2010/06/degrowth-ei-ole-aariliike-jolla-on.html

    Degrowth-liike ei ole pessimistinen, vaan optimistinen sen suhteen, että tämä hullu talouskasvukeskustelu voidaan ehkä sittenkin saadan paremmille raiteille, kun tasapaino keskustelun ääripäiden välillä löytyy :)

    VastaaPoista
  7. Kataisen - ja oletettavasti hallituksen - tietämättömyys öljyhuipusta vaikuttaa erittäin huolestuttavalta. Nyt olisi ihan oikeasti kansalaisaktivismin paikka.

    Timo:

    Tarvitaan taloudellisen teknisrationaalisen ajattelun purkamista, atomistisen ihmiskuvan ja välineellistävän luontokuvan hylkäämistä. Tilalle tarvitaan holistisempi, ekosolidaarisempi maailmankuva, jossa ihminen ei ole atomistinen oman edun tavoittelija, eikä taloudellinen vaihdanta ole ihmiskunnan keskeisin sosiaalisen kanssakäymisen muoto. Tähän päästäksemme talousajattelun totunnaisuudet itsessään on kyseenalaistettava: taloudella ei ole mitään itsestään selvää, itseohjautuvaa "prosessiluonnetta", vaan talous on ihmisten toimintaa, jota voidaan uudelleenrakentaa.

    Tässä mennään jo mielestäni vaarallisen lähelle postmodernis-dekonstruktivistista sanahelinää, vaikka luulen ymmärtäväni mitä ajat takaa. Silti nimenomaan teknisrationaalinen ajattelu on tuottanut meille tietoa, jonka perusteella kohtuutaloutta kannatetaan.

    Mielestäni historia on osoittanut, että ihmisen "tehdasasetusten" laajamittainen muuttaminen ei ole mahdollista, ja laajamittaisilla yrityksillä on ollut hirvittäviä seurauksia. Ihminen ei ole neoklassinen homo economicus, mutta tilastollisesti hän on kyllä aivan varmasti omaa ja oman sisäryhmänsä (perhe, suku, heimo) ennen toisia ja ulkoryhmän etua ajava, varsin rajoitetusti rationaalinen ja lyhytnäköinen olio. Tästä syystä uskottavat muutosmallit eivät mielestäni voi mitenkään perustua oletuksiin tai toiveisiin ihmisten maailmankuvan merkittävästä muuttumisesta kohti altruismia. Muutokset ovat mahdollisia, mutta luotettavimmin ne tapahtuvat jos ihmisten oman edun tavoittelu ja muutos ovat linjassa toistensa kanssa.

    Entä mitä tarkoitetaankaan taloudellisella vaihdannalla? Edelleen, uskon ymmärtäväni mitä tällä tarkoitat, mutta kehittäisin silti tätä vähän edelleen. Taloudellisen vaihdannan nimittäin voidaan osoittaa olevan suorastaan elämän perusteisiin rautakoodattuna; suurin osa elämälle tärkeistä kemiallisista prosesseista, monisoluisista eliöistä puhumattakaan, perustuu erikoistumiseen ja "kaupankäyntiin" jossa molempien osapuolien "hyvinvointi" paranee. Tästä on tietysti tultu melko pitkälle, mutta taloudellinen vaihdanta on edelleen yksi oleellisimpia yhteiskuntaa koossa pitäviä ja järjestäviä mekanismeja.

    Taloudella on mielestäni itseohjautuva, evolutiivinen prosessiluonne. Siksi myös sen uudelleenrakentamisella on varmasti rajansa. Voimme tietenkin postuloida vaikka minkälaisen talousjärjestelmän, mutta eri asia on se, miten toimivia ne olisivat todellisuudessa.

    Mutta ehkä meidän ei tarvitse dekonstruoida talousjärjestelmää, vaan vain säädellä sitä enemmän. Evoluutioteorian termein, politiikan tulisi määritellä tavoitefunktioita, talousjärjestelmälle ja ahneille ihmisille annettaisiin tehtäväksi saavuttaa ne.

    VastaaPoista
  8. Ihan vaan teille kaikille tiedoksi. Maailman parsantaminen lähtee kategorisesti aina itsestä.

    Paras malli, olkaa hyvä!

    Yritystenhän tehtävä on tuottaa voittoa omistajille? Ok

    Kolikon toisena puolena kyseisessä teesissä on se että yksittäisen ihmisen eli peruspalkkaduunarinkin ainoa päätehtävä itselleen on tehdä palkkatyötään mahdollisimman vähän mahdollisimman isolla palkalla/eduilla.

    Ja, tätä kautta löytää myös ns.tavallinen ihminen itsestään massiiviset luovuuden lähteet, jossa oleminen on tärkeämpää kuin tekeminen.

    Hyvinvointi lisääntyy exponetiaalisesti, kvartaalitalouden pellet saavat edelleen riehua talouskasvu-uskossaan mutta kontaktipinta heidän hulluudelleen pienenee jatkuvasti lopulta loppuen kokonaa.

    Ja ryhmätietoisuuden kasvettua myös hekin havahtuvat olemiseen ennen tekemistä.

    Joten, tittelit syrjään ja kaikki kehittämään itseään ensisijaisesti ihmisenä, ei enää pelkkänä talouden rattaana.

    Hyvin menee mutta menköön!

    VastaaPoista
  9. Ongelmahan ei ole ihminen, kuluttaja, vaan yritykset ja niiden omistajat jotka vaativat tuottoa ja kasvua. Tämä johtaa tehostumisen käyttä kertakäyttöistymiseen.

    Itse olen sisäistänyt kestokulutusajatuksen ja väitän, että kulutan verrokki-ihmistä huomattavasti vähemmän. Vain tarpeeseen, vain kestäviä tuotteita ja mahdollisimman vähällä öljypohjaisella resurssilla ryyditettynä. Aikaa on enemmän harrastamiselle ja rahaa jää enemmän tilille. Työaikaakin on lyhennetty toistaiseksi. Verottaja kun kohtelee lisäansioita niin kovin nihkeästi isolla höylällä.

    Ottakaa vapaata. Olkaa lastenne kanssa. Ulkoilkaa. Huoltakaa tarvikkeitanne.

    VastaaPoista
  10. Ihminen on ongelma siinä mielessä, että ihmisiä, kuluttajia, ne yritysten omistajatkin ovat.

    Taloudellinen kilpailu ja sen lieveilmiöt ovat melkein väistämättömiä seurauksia, jos hyväksytään, että ihmisillä on oikeus tavoitella itselleen tai lapsilleen parempaa asemaa kuin se, mihin he sattuvat syntymään. Tietenkin täällä päässä maailmaa "parempi elämä" saattaa tarkoittaa enemmän aikaa ja vähemmän krääsää, mutta suurimmassa osassa maailmaa tälläinen ajattelu on kyllä vielä kovin vierasta.

    Kysymys lienee lähinnä siitä, miten tätä kilpailuviettiä voitaisiin ohjailla niin, että vahingot joko minimoitaisiin tai poistettaisiin kokonaan.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.