"Nyt pitäisi ottaa pari askelta talouden suuntaan"

Tuore Talouselämä-lehti (7/2012) raportoi elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen (kok) ja työministeri Lauri Ihalaisen (sd) tilaamasta selvityksestä, jossa kartoitetaan keinoja saada Suomeen lisää koti- ja ulkomaisia investointeja.

Selvitys on ladattavissa TEM:in sivuilta. Selvitysmies, viime keväänä eläkkeelle jäänyt Metson toimitusjohtaja Jorma Eloranta, 61, keskusteli "parin sadan suomalaisvaikuttajan kanssa" ja "sai kommentteja ja ehdotuksia kansalaisilta internetin kautta."

Selvityksessä on 40 toimenpide-ehdotusta, joista seuraavassa keskeiset:

• kestävä talouskasvu, yritysten investointiedellytysten edistäminen ja työpaikkojen luominen yksityisrahoitteiselle sektorille asetetaan lähivuosien keskeisimmäksi tavoitteeksi,
• tehdään hallinnolliset valitukset vaikeammiksi tilanteissa, joissa valittajan tarkoituksena on ainoastaan hidastaa tietyn investointihankkeen etenemistä,
• luodaan ympäristölupien ohituskaista halutuille investoinneille, 
• laittomista lakoista eroon, 
• yksinkertaistetaan ja nopeutetaan maahanmuuttajatyöntekijöiden työlupien käsittelyprosessia,
• yhteisöverot alas, 
• alhaisemmat energiaverot, ei edes harkita uraaniveroa, 
• verovähennyksiä t&k-investoinneista, 
• patenteista ja rojalteista kertyville voitoille alhaisemmat verot, 
• vastustetaan Suomelle huonoja ympäristösopimuksia, 
• Suomi mukaan vain globaaleihin ympäristösopimuksiin,
• kaasuputki Suomen ja Viron välille, rautatie Jäämerelle,
• edistetään osaamista ja koulutusta,
• kielitaito kuntoon, venäjästä vaihtoehto ruotsille,
• biometsätalous maailman huipulle metsäverotusta ja tukia kehittämällä,
• mineraalien hyödyntämisen ja kaivannaisteollisuuden edistäminen, ml. investointien nopeuttaminen ja sen varmistaminen, että lupakäsittelyyn ja ympäristövaikutusten arviointiin on riittävästi pätevää henkilökuntaa,
• julkiset hankinnat ympäristöteknologiaa ja muuta tekniikkaa edistäviksi,
• myyjät maailmalle (Invest in Finlandin ja Finpron toiminnan kehittäminen)
• infra paremmaksi yksityisen rahan avulla,
• kansalaiset maksamaan julkisista palveluista veronkorotusten sijaan.

Joukossa on muutama hyväkin ehdotus, kuten osaamisen ja koulutuksen edistäminen, julkisten hankintojen ympäristöteknologinen painottaminen sekä kaivosteollisuuden ympäristövaikutusten arvioinnin vahvistaminen.

Käytännössä suurin osa ehdotetuista toimenpiteistä kuitenkin pahentaa ympäristötuhoa, lisää eriarvoisuutta sekä edistää yksityisen pääoman omaneduntavoittelua ja neuvotteluvaltaa. Tämäkö on se suomalaisen liike-elämän päiväuni, jolla asiat laitetaan kuntoon? Taitaa olla.

Eloranta tiivistää ympäristönäkemyksensä Talouselämän haastattelussa seuraavasti:

"Jatkossakin kestävä kehitys, ekologia ja sosiaalinen hyvinvointi ovat tärkeitä, mutta nyt pitäisi ottaa pari askelta talouden suuntaan."

Missä vaiheessa kestävä kehitys, ekologia ja sosiaalinen hyvinvointi sitten olivat tärkeitä? Eivät ne tainneet koskaan olla. Mutta nyt kuitenkin pitäisi ottaa pari askelta lisää talouden, ympäristötuhon, sosiaalisen pahoinvoinnin ja kestämättömän kehityksen suuntaan. Hienoa.

P.S. Suomesta löytyy myös vastuullisia yrittäjiä ja yrityksiä. Ehkä pahastuitte siitä, että tämä kirjoitus yleistää Elorannan kestämätöntä kehitystä vahvistavan selvitysraportin koko Suomen liike-elämän näkemykseksi. Jos ohimoitanne kiristää, niin osoittakaa kriittiset sananne selvityksen tilaajille Häkämiehelle ja Ihalaiselle sekä selvitysmies Elorannalle.

Sivistys.net: Ajatteluopilla ekokatastrofin kimppuun

Olin Sivistys.net-lehden haastattelussa pohtimassa sivistyksen ja kansalaisvaikuttamisen merkitystä. 

— Pelkiksi kuluttajiksi ja työntekijöiksi identifioituneet kansalaiset keskittyvät lähinnä itseensä eivätkä pysty yhteiskuntakriittiseen ajatteluun, Järvensivu sanoo.

Lue lisää täältä.

Presidenttiehdokkaat: tulisiko talouskasvua epäillä?

Pekka Haavisto on presidenttivaalikampanjansa aikana rohjennut epäillä talouskasvuun tähtäävää politiikkaa, kertovat HS, Talouselämä ja Uusi Suomi. Hänen mukaansa tarvitaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä ratkaisuja. Hän asettaisi esimerkiksi hyvinvoinnin tasaisen jakautumisen talouskasvun edelle.

Nämä varsin maltilliset muotoilut "sähköistivät tunnelman" ja saivat Sauli Niinistön piikittelemään Haavistoa hänen epävarmoista vastauksistaan talouskasvun suhteen. Jostain syystä kasvusta kriittisesti keskusteleminen saa edelleen monet takajaloilleen (katso esimeriksi Niinistön kampanjassa aktiivisesti mukana olevan kansanedustaja Lasse Männistön kirjoitus).

Haaviston veto olikin urhea: hän aprikoi julkisesti koko planeettaa koskettavaa asiaa ilman, että oli muodostanut ehyttä siilipuolustusta argumenttiensa ympärille. Tällaisia avauksia tärkeistä mutta ei vielä loppuunkolutuista näkökulmista soisi politiikassa kuultavan useamminkin. Olisi kohtuullista, että keskustelua ei teilattaisi ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan.

Todistustaakka on nimittäin kasvupolitiikan puolustajilla, kuten New Economics Foundationin politiikkajohtaja Andrew Simms eilen Guardianissa kirjoitti. Simmsiä vapaasti lainaten: heidän tulee näyttää, että taloudellisen tuotannon ympäristökuormitus todella voidaan kumota tehostamalla ja resursseja korvaamalla ja että absoluuttisia resurssikäytön vähennyksiä voidaan saavuttaa talouden samalla kasvaessa. Ei vain tänä vuonna, vaan vuodesta toiseen, loputtomiin.

Haaviston pohdinnassa sosiaaliset kysymykset esiintyivät yhtä tärkeinä kuin ympäristökysymykset. Onkin syytä kysyä mihin muuhun kuin uskomukseen esimerkiksi seuraava Männistön muotoilema kasvupolitiikkaa puolustava väite perustuu: "Työllisyyden parantaminen talouskasvun avulla on nimittäin tehokkain keino tasata tuloeroja niin kotimaassa kuin globaalistikin." Näinhän sanotaan varsin yleisesti, vaikka tilastot eivät tällaista yhteyttä tue. Työllisyysasteen parantaminen on toki hyvä keino tasata tuloeroja, mutta talouskasvua tavoitteleva politiikka ei tarkoita työllisyyttä tavoittelevaa politiikkaa. Kasvua saavutetaan muun muassa korvaamalla ihmistyötä muilla energiamuodoilla.