torstai 30. syyskuuta 2010

HS mielipide: Ympäristöongelmia ei ratkaista vihertämällä talouskasvua

Yritin tiivistää hyvin lyhyesti olennaisen oheisessa Helsingin sanomien mielipidekirjoituksessa 30.9.2010. Onnistuinko tiivistyksessä? Mitä viestistä jäi puuttumaan? Millä sanoilla olisit viestiä täydentänyt?

Ympäristöongelmia ei ratkaista vihertämällä talouskasvua

Ministeri Katainen (HS Talous 26.9.) ja Ilkka Alava (HS Mielipide 28.9.) ovat toki oikeassa. Talouskasvun hyytymisestä on nykysysteemissä seurauksena monenlaisia ongelmia. Työttömyyttä, verovaroin kustannettujen palvelujen karsimista ja eriarvoisuutta.

Paradoksi onkin siinä, ettei talouskasvukaan ole pitkällä aikavälillä kestävää. Kasvu syö teknologisilla ratkaisuilla ja kulutusrakenteen muutoksilla saavutettavat ekotehokkuushyödyt. Edessä on ympäristö- ja energiakriisejä, joita ei ylitetä pelkästään vihertämällä talouskasvua.

Nykymallissa talouskasvu ja talouslasku ovat molemmat kestämättömiä polkuja. Tähän kiteytyykin kasvukritiikin kärki. Uudistusten tinkimättömäksi tavoitteeksi on asetettava ihmisten ja ympäristön kestävä hyvinvointi. Tämä voi tarkoittaa myös talouskasvusta tinkimistä, jopa luopumista, sekä "vähemmästä enemmän" -ajattelun omaksumista.

Timo Järvensivu
Kauppatieteiden tohtori
Helsinki

8 kommenttia:

  1. Kalliiksi tulee.
    http://trustbus.weebly.com/1/post/2010/09/ilmastonmuutos-tulee-kalliiksi.html

    VastaaPoista
  2. Jos Suomen kansa siirtyisi nelipäiväiseen työviikkoon höystettynä neljän kuukauden kesälomalla, siirtyisimme elintason suhteen vuoteen 1983. Tämä käy ilmi Tuomas Enbusken Yleisradio1:n viimeisimmässä Areenassa kuunneltavissa keskusteluohjelmassa: Mikä ihmeen downshiftaus? Työllisyysasteen samanaikaista paranemista huomioiva laskelma on Osmo Soininvaaran.

    Omasta puolestani voisin ottaa takapakkia juuri tähän vuoteen, ellen jo kalastajan ominaisuudessa ole se tehnyt. En silti suosittele esimerkkini seuraamista, koska veropohja ei silloin riittäisi tarpeellisten hyvinvointipalvelujen ylläpitämiseen. Talouslaskulle ei ole kehitelty inhimillistä mallia. Ei silti ole kirkossa kuuluteltu ettei sellaista voisi kehitellä.

    Toisaalta voi olla niinkin etten huonona veronmaksajana alennakaan keskimääräistä elintasoa. Väitetään nimittäin että yksi ammattikalastaja työllistää kymmenen kalastusbyrokraattia. Saatan tietämättäni seurannaisvaikutusten kautta nostaa BKT/capita.

    Ja voihan niinkin käydä että radioaktiivinen saastepilvi kertaheitolla passittaa Suomen vuoteen 1983!

    Johan Stjernberg

    VastaaPoista
  3. Johan: kiitos kommentistasi. Monesti downshiftauksen ym. yhteydessä pohditaan, että käytännössä palaamme johonkin aiempien vuosien elintasoon. Maailma on toki ehtinyt muuttua, teknologia on kehittynyt, kulttuuri on muuttunut, on löydetty uusia käytäntöjä.

    Todennäköisesti aiempien vuosien ja nykypäivien välillä on niin paljon laadullisia eroja, että ei voida vertailla eri vuosien elintasoja. Ihan vain yhtenä esimerkkinä se, että jos 1983 5-päiväisellä työviikolla ansaittiin sama "elintaso" kuin 2010 ansaittaisiin 4-päiväisellä työviikolla, niin nythän meillä olisi 1 vapaapäivä/vko enemmän. Tämä tarkoittaisi laadullisesti täysin erilaista elämää.

    Toinen mitä kommentoisin, on ajatus siitä, että hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa verovaroin kustannettuja palveluita. Toki näin on ainakin osittain, mutta hyvinvointiyhteiskunta voi tarkoittaa myös muunlaista tukea: esimerkiksi sosiaalisten verkostojen tai uusyhteisöllisyyden tukemista kaavoittamalla kaupunkiympäristöjä, joissa ihmiset elävät ja tekevät töitä yhdessä naapuriensa kanssa (enkä nyt sano, että juuri näin tulisi tehdä, tämä on vain esimerkki).

    Nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassa tunnutaan tosiaankin ajateltavan, että hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa verovaroin maksettuja hyvinvointipalveluja. Mutta tämähän tarkoittaisi, että vain _taloudellisen_ vaihdannan avulla, eli tässä tapauksessa verovaroilla maksetuilla palveluilla, voidaan rakentaa hyvinvointiarvoa.

    Mutta valtio voi tukea myös esimerkiksi sosiaalista, kulttuurista ja biologista vaihdantaa ja arvontuottoa myös ei-taloudellisin keinoin, kuten esimerkiksi yhdyskuntarakentamisen, työsopimusten ja ympäristönsuojelun lainsäädäntöä ja instituutioita kehittämällä.

    Kommentissasi erityisesti tämä lausahdus on lupaava: "Talouslaskulle ei ole kehitelty inhimillistä mallia. Ei silti ole kirkossa kuuluteltu ettei sellaista voisi kehitellä."

    Lisäisin vielä tähän, että ikuinen talouskasvukaan ei liene tule olemaan kovin inhimillistä, ympäristökatastrofeineen. Ja toisaalta, kyllä malleja yhteiskunnasta joka ei perustu kasvuun on jo kehitetty (Herman Daly, esimerkiksi), mutta eipä niitä ole juurikaan julkisessa keskustelussa otettu vastaan realistisina.

    VastaaPoista
  4. Timo, olet oikeassa siinä että eri vuosien elintasoja ei voida verrata. Ei silti siirrytä vinyylilevytasolle, vaikka kansan määrällinen kerskakulutus palautetaan neljännesvuosisataiselle tasolle, muun muassa siirtymällä nelipäiväiseen työviikkoon. Itse asiassa suhtautuminen työhön muuttuu koko ajan, eikä työhön sitouduta samalla tavalla kuin ennen. Viime perjantain Pressiklubiin kutsutut ”työekspertit” eivät pärjänneet ”Voiman” Kupariselle, tarjosivat vanhaa liturgiaa ja puhuivat itsensä pussiin. ”Paskatyöhön” nähden on tapahtunut eriytymistä; paljasjalkaisia espanjalaisia ei esimerkiksi passiteta työttömyyskortistosta kasvuhuoneisiin, vaan sen työn tekee musta työvoima. Myös suomalainen pätkätyöläinen myy työpanoksensa sitoumuksitta.

    Kansakunnan valistusaste, varallisuus sekä tieteellisteknisen vallankumouksen tämänhetkinen kehitysaste antaisi myöten nelipäiväiselle työviikolle sekä eläkeiän alentamiselle, mutta se johtaisi talouslaskuun ja pienentäisi laskun myötä verokertymää. Siitä huolimatta on pyrittävä ekologisesti kestävään jalanjälkeen, eli talouslaskuun ja kerskakulutuksen vähentämiseen. Ongelmaksi jää poliitikkojen uppiniskaisuus, ne kun puolustavat nykyisenkaltaista verokertymää ja sen kautta tapahtuva hyvinvointipalvelujen turvaaminen. Väitän että sanojasi väärin lainaten juuri ”taloudellisen vaihdannan avulla, eli tässä tapauksessa verovaroilla maksetuilla palveluilla, voidaan rakentaa hyvinvointiarvoa”. Kolhoosiutopioita saa kaikin mokomin kehitellä, mutta ylimenokaudella on turvauduttava taloudelliseen vaihdantaan. Varallisuutta riittää pitkässä juoksussa.

    Olen samoilla linjoilla kuin Serge Latouche työajan lyhentämisen suhteen, mutta hänen ajatuksensa innovaatioiden jäädyttämisestä on surkuhupaisa. Innovaatioihin ja taloudellisen vaihdannan jalostamiseen ekologisempaan suuntaan pitää juuri satsata.

    Johan Stjernberg

    VastaaPoista
  5. Johan: Toivotaan tosiaan, että varallisuutta riittää pitkässä juoksussa... :)

    Neuvostomallista kolhoosiutopiaa ei liene kukaan toivo. Taloudellistakin vaihdantaa tarvitaan, mutta ei *pelkästään* sitä. Kumpikaan ääripää (kommunismi, kapitalismi) ei liene toivottava, vaan utopiaksi voitaisiin rakentaa jonkinlainen kolmas tie, joka perustuu kohtuullisuuteen ääriarvoja välttäen (enkä nyt tarkoita Blairin tai kumppaneiden kolmatta tietä, vaan jonkinlaista degrowth-tietä).

    Sergen ajatus innovaatioiden jäädyttämisestä on tosiaan osittain surkuhupaisa, mutta on siinä järkeäkin, ainakin joiltakin osin. Kaikkea innovaatiotoimintaa ei pidä jäädyttää, mutta ehkä jonkinlaisesta innovaatiotoiminnasta voitaisiin ehkä luopua (lapsimainontaan liittyvät innovaatiot, rahoitusalan tietyt innovaatiot jne) tai ainakin niitä voitaisiin tarkastella nykyistä kriittisemmin.

    Innovaatioiden jarruttelemista ja kriittisestä etukäteistarkastelusta olisi voinut olla aikoinaan apua esimerkiksi DDT:n haittavaikutusten estämisessä, ja pelkäänpä että "geo-engineeringin" alueella on mahdollista joutua ojasta allikkoon, jos suin päin hypätään nopeimpaan innovaatiokelkkaan.

    Jatketaan innovatiivista keskustelua.

    VastaaPoista
  6. Hei! Timo kirjoitit edellä, että "Kumpikaan ääripää (kommunismi, kapitalismi) ei liene toivottava". Itse ajattelen, että degrowthin näkökulmasta nuo k&k ovat aika lähellä toisiaan: kumpikin talousmalli on mahdollistanut pyrkimyksen talouskasvun ja luonnon hyväksikäytön maksimointiin. Kommunismissa ja kapitalismissa poikkeaa se lähinnä se, miten ihmiset ja yhteiskunta järjestellään näihin tavoitteisiin pyrittäessä. Yhteiskuntamallien ääripäitä ne eivät ole tälläkään hetkellä. Kapitalismi ja kommunismi ovat paljon lähempänä toisiaan kuin moni muu systeemi, jos vaikka verrataan kapitalismin ja luonnonkansojen tapoja elää yhdessä. Eli onko degrowth tästä näkökulmasta sittenkin ääriliike? Onko se kolmas tie vai peräti seitsemäs? Ääri-etuliite on aika hankala, se on niin kovin latautunut etenkin meidän kohtuutta tavoittelevien mielissä. No, ehkä julistamme degrowthin ÄÄRIrealistiseksi, ÄÄRIkohtuulliseksi ja ÄÄRIsympaattiseksi liikkeeksi? t. Jarna Pasanen /äärimaltillinen ääridegrowth-aktiivi

    VastaaPoista
  7. Jarna: Erinomaista! Taidamme olla samoilla linjoilla. Degrowth ei minunkaan mielestäni asetu akselille vasemmisto-oikeisto tai kapitalismi-kommunismi, vaan pikemminkin akselille barbarismi-antibarbarismi. Mutta ei ehkä tälläkään akselilla antibarbarismin ääripäähän, sillä tämäkin ääripää taipuisi helposti jonkinlaiseksi nihilistiseksi utopiaksi. Kohtuutta, kohtuutta tarvitaan...
    t. Kohtuullinen antibarbaari.

    VastaaPoista
  8. Timo,kolhooseilla on huono maine, niitä ei kannata herättää henkiin – ei ainakaan neuvostomallin mukaan. Tarkoitin yhteistoiminnallisia (kooperativa) utopioita yleensä. Neljänsadan asukkaan kotisaaressani on köyhyyden, muttei sosialististen aatteiden, synnyttämiä ja edelleen toiminnassa olevia yhteistoiminnallisia ”muinaisjäännöksiä”: villi kyläkauppa, saha, lampaanlihan savustamo, laidunmaita, kalavesiä, eräkämppiä ynnä muuta ja ennen kaikkea talkoohenkeä. Maaton saa harjoittaa jopa ammattikalastusta, kunhan asuu saaressa ympärivuotisesti. Palvelu-vastapalvelusysteemi (työkalujen lainaaminen) on enemmän sääntö kuin poikkeus. Jos joku saa liikaa kalaa, niin viedään ylijäämä naapureille, välillä valmiiksi savustettuna; huomattavasti parempi degrowth-malli kuin viedä puolet kaatopaikalle kehittämään metaanikaasua.

    Johan Stjernberg

    VastaaPoista