torstai 16. joulukuuta 2010

Degrowth ja muotoilun haasteet

Luennoin viime viikolla Aalto-yliopiston Sustainable Product Design –kurssilla degrowth-ajattelusta ja erityisesti sen tuomista haasteista muotoilulle ja muotoilijoille. Tiivistin haasteet seuraavasti:
  1. Helpota vähentämään, käyttämään uudelleen ja kierrättämään
  2. Vähennä tarvetta tuotannolle ja kulutukselle
  3. Tuota vaihtoehtoja konsumerismille
  4. Tuota vaihtoehtoja kapitalistiselle kilpailulle
  5. Korvaa talous symbolisena merkitysjärjestelmänä

Ensimmäinen haaste on ympäristötietoisille muotoilijoille jo tuttu: reduce, reuse, recycle, (and recover). Loput kohdat vaativat merkittävämpää irtiottoa totutuista muotoilukäytännöistä, koska brändäys ja kilpailijoista erottautuminen ovat nousseet keskeiseen rooliin designmaailmassa. Tässä mielessä design on käsityöläisyyden sijaan lähentynyt markkinointia.

Luennon aikana opiskelijat vastasivat muotoiluhaasteisiin kolmen erilaisen harjoituksen avulla.

Toivon, että kuvaamalla nyt lyhyesti harjoitukset ja muutamia opiskelijoiden tuotoksia voin tuoda esiin sitä positiivista voimaa, joka degrowth-ajatteluun liittyy. Liian usein degrowth nähdään jotenkin taantumuksellisena, vaikka se nimenomaan tähtää ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin kohentamiseen. Degrowth avartaa vallitsevaa teknistaloudellista maailmankuvaa ja siten luo kehitykselle uusia mahdollisuuksia. Tämä ei tarkoita, että kaikki nykyinen toiminta, jota voidaan pitää "taloudellisena", olisi ristiriidassa hyvinvoinnin kanssa. Tarkoitus on pikemminkin laajentaa näkökulmaa myös (osittain) talouden ulkopuolelle.

”Ekomatkailu Kainuussa”
Harjoituksen tavoitteena on kehittää ekomatkailua Vaara-Kainuun alueella, jossa on hyvin arvokkaita, vanhoja metsiä sekä niiden tieteellistä tuntemusta. Samaan aikaan alueella on negatiivinen muuttoliikenne ja korkea työttömyys.

Ekoturismi on vastuullista matkailua luontokohteisiin. Sen tarkoituksena on valistaa matkailijaa, hyödyttää paikallista elinkeinoa, voimaannuttaa paikallisia yhteisöjä ja vaalia paikallisia kulttuureja. Ekomatkailun kehittäminen tähtää siis kyseisen alueen laadulliseen, ei niinkään määrälliseen kehittämiseen.
Opiskelijat ehdottivat muun muassa viikon vähähiililomaa, jossa matkailija ja paikalliset oppivat toisiltaan jonkun taidon. Tällainen voisi olla vaikkapa alueelle ominaisen ruoan valmistus tai paikallisten tarinoiden kertominen.

”Vanhusten hoiva Helsingissä”
Toisen harjoituksen tavoitteena on kehittää vaihtoehtoinen konsepti vanhusten hoivaan tilanteessa, jossa väestö ikääntyy nopeasti. Yleensähän ratkaisuna on panostus taloudelliseen kasvuun ja työntekoon, jotta voidaan rahoittaa lisääntyvät kaupalliset vanhustenhoitopalvelut. Degrowth-ajattelun mukaisessa vaihtoehdossa taas omaisille ja läheisille jää työnteolta enemmän aikaa olla vanhusten kanssa ja avustaa heitä. Haasteena kuitenkin on tehdä tästä mahdollista ja kaikkien kannalta haluttavaa.
Tähän tehtävään opiskelijat eivät lyhyessä ajassa keksineet varsinaisia konsepteja, mutta nostivat esiin tämän päivän ongelmia: vanhukset ja läheiset kohtaavat vain kun tulee ongelmia vanhustenhoitopalveluissa eli positiiviset kohtaamismahdolliset uupuvat, ja suomalaisessa kulttuurissa ei koeta normaaliksi vanhusten ja vaikkapa opiskelijaikäisten yhteisiä, jokapäiväisiä askareita. Opiskelijat totesivat, että tapojen muutoksessa voisivat auttaa alkuun erilaiset järjestetyt tapahtumat tai tilat, jotka tuovat vanhusten kohtaamisen ylipäätään näkyväksi vaihtoehdoksi.

”Ei-taloudellinen alue Kampissa”
Kolmannen harjoituksen tavoite on käsitteellisempi: suunnittele ei-taloudellinen tila tai prosessi Kampin ostoskeskukseen. Tilan tulee rikkoa ostoskeskuksessa tyypillisesti vallitsevat ajatusmallit ja toiminnan rutiinit, kuten ”olen mitä omistan ja puen päälleni” ja ”työskentelen kuluttaakseni ja kulutan työllistääkseni”.
Opiskelijat ehdottivat muun muassa vapaassa käytössä olevaa saunaa – sehän tunnetusti riisuu brändit ja muut ulkoiset statusmerkit. He ehdottivat myös Narinkka-torille Puolan mallin mukaista lämmittelytynnyriä, joka kuulemma yhdistää niin bisnesmiehet kuin kadunmiehetkin.

Nämä otteet olivat yksittäisiä esimerkkejä opiskelijoiden hyvin lyhyessä ajassa tuottamista ideoista - varsinaisiin ratkaisuihin on tietysti vielä pitkä matka. Samankaltaista menetelmää, jossa ravistellaan totunnaisuuksia ja avataan uudenlainen mahdollisuushorisontti, voidaan kuitenkin jo nyt hyödyntää monenlaisissa julkisissa ja yksityisissä kehityshankkeissa.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Väitteitä degrowth-ajattelua vastaan

Vapaamuotoisesti toimivan Suomen degrowth-verkoston pääkaupunkiseudun tapaamisessa 17.11. todettiin Reijo Rinteen aloitteesta, että olisi hyödyllistä yhdessä reflektoida ja taklata muutamia keskeisiä väitteitä degrowth-ajattelua vastaan. Foorumiksi ehdotettiin tätä blogia. Tapaamisessa koostettiin seuraava lista yleisesti esitetyistä vastaväitteistä:

  1. Jos talouskasvua ei ole, työttömyys lisääntyy
  2. Jos talouskasvua ei ole, köyhyys lisääntyy
  3. Jos talouskasvua ei ole, yleinen hyvinvointi vähenee 
  4. Jos talouskasvua ei ole, eläkkeitä ei kyetä maksamaan 
  5. Talouskasvun purku johtaa yhteiskunnalliseen kaaokseen 
  6. Talouskasvun purku rajoittaa yksilön vapauksia ja erityisesti yrittämisen vapautta 
  7. Degrowth on sosialismia
  8. Degrowth-liikkeen kannattajat eivät tiedä, millainen on tulevaisuuden degrowth-yhteiskunta 
  9. Degrowth on haihattelua, sillä yksityinen pääoma ei luovu kasvuhalustaan 
  10. Degrowth johtaa omaisuusarvojen laskemiseen
  11. Degrowth johtaa investointien pysähtymiseen
  12. Degrowth johtaa ympäristön tuhoutumiseen
  13. Degrowth perustuu epätieteelliseen ajatteluun

Kaikki halukkaat kutsutaan nyt tarjoamaan näkemyksiään ja keskustelemaan, miten näihin väitteisiin voidaan parhaiten vastata! Keskustelua on tietysti syytä käydä mietiskelevässä hengessä - ei refleksinomaisesti puolustautuen tai valmiista asemista hyökäten. Parhaimmillaan vastaukset voivat johtaa esimerkiksi aiempaa jäsentyneempiin poliittisiin avauksiin.