Kyselyn sisältö oli toki tuttua asiakastyytyväisyyskyselyistä:
- Mikä kuvaa parhaiten suhdettasi X:ään?
- Mikä kuvaa parhaiten asiakkuuttasi X:ään?
- Kumpi vaihtoehdoista on parempi: X vai Y?
- Kuinka usein ostat X:ää?
- Asteikolla 1-5, kuinka hyvin ominaisuus A...E kuvaa X:ää...?
- Mikä edellä mainituista tekijöistä A...E on sinulle merkityksellisin?
- Kaiken edellä arvioimasi perusteella, kuinka helpoksi arvioit ostamisen X:stä?
- Kuinka valmis olet jatkossa ostamaan X:stä?
- Kuinka valmis olet jatkossa käyttämään X:n palveluja?
Timo: Ensinnäkin on todella Degrowthin vastaista, että autoilet. Toiseksi, olet haluamattasi auton omistajana tukemassa talouskasvua ostamalla autoosi palveluja (huoltoa yms.) ja polttoainetta. Vaikka siis vastasit omasta mielestäsi kovinkin fiksusti kyselyyn, niin tosiasia on, että tuhoat luontoa ja tuet talouskasvua jokaisella metrillä, jonka autollasi ajat! Tästä tuo mainitsemasi yritys X on pitänyt huolen! He nauravat partaansa, kun luvat vastauksesi, koska he tietävät sen! Jos olisit sanojesi mittainen oikeasti, niin luopuisit autosta!
VastaaPoistaAnonyymi: Tämän blogin kirjoittajilta voi tosiaan vaatia paljon, koska esitämme radikaaleja mielipiteitä itsekin. Kiitos siis vaativasta kommentistasi!
VastaaPoistaKirjoitat, että on "todella Degrowthin vastaista, että autoilet. --- Jos olisit sanojesi mittainen oikeasti, niin luopuisit autosta!"
Tämä kommentti antaa ymmärtää, että et ole ymmärtänyt lainkaan degrowth-yhteiskunta-kritiikkimme sisältöä. Tai ehkä olet ymmärtänyt, mutta kommenttisi on sen verran perustelematon, että joudun tekemään vastakkaisen johtopäätöksen.
Yritän perustella oman näkökulmani: Degrowthin ydinsisällön voisi suomentaa virkkeeseen "Kasvupakkoa purkamalla kohti kohtuutaloutta/kohtuuyhteiskunta". Ajatukseen siis sisältyy se, että kasvupakko on ensin purettava, jotta kohtuuyhteiskunta voi käytännössä onnistua. Kohtuuyhteiskuntaan hyppääminen ilman, että kasvun mekanismeja puretaan, on arvaamaton polku. (Toisin sanoen talouslasku talouskasvun yhteiskunnassa on todennäköisesti katastrofien tie.)
Yksilötasolla pätee mielestäni sama ajatuspolku: ennen kuin voi toteuttaa kohtuuelämää, täytyy aloittaa purkamalla niitä mekanismeja, jotka estävät kohtuuelämään siirtymistä.
Sitten omaan autonkäyttööni. Olen hankkinut auton vuosia ennen kuin aloin pohtia autoilun ympäristövaikutuksia. Degrowth-ajattelun piirissä olen vasta noin 1-vuotias. Sinun mukaasi minun olisi varmaankin pitänyt kyetä luopumaan autosta heti, kun ymmärsin aiemman ajattelumallini hölmöyden?
Olen jo aloittanut auton käytön purkamisen, ja olen vahvasti matkalla kohti autosta luopumista. Siksi en siis ollut varmasti em. kyselyssä kovin "kasvuorientoitunut".
Käytännössä olen tämän vuoden aikana vähentänyt auton käyttöä noin 50%. Olen siirtynyt julkisten, kävelyn ja polkupyörän käyttöön. Lisäksi olen tehnyt suunnitelman, jonka mukaan seuraavan parin vuoden aikana luovun yksityisautosta kokonaan.
Miksi en sitten heti luopunut 100%:sti auton käytöstä noin vuosi sitten? Olen mm. ollut sitoutuneena työprojektiin, jossa ilman omaa autoa olisin epäonnistunut työsitoumuksissani. Palkka olisi jäänyt ansaitsematta. Tämä työprojekti loppuu minun osaltani tämän vuoden loppuun, minkä jälkeen vapausasteeni luopua autonkäytöstä lisääntyvät radikaalisti. Ja jatkossa vältän tekemästä yhtä kehnoja työprojektien ym. valintoja.
Pyrin siihen, että järjestän elämäni seuraavan vuoden kahden aikana niin, että voin todella luopua kokonaan autosta. Nyt olen onnistunut tässä ehkä 50%:sti. Tähän voi tietysti viisastella, että autosta luopuminen on valinta - sen kuin vain luovun siitä. Tämä viisastelu sivuuttaisi degrowth-yhteiskuntakritiikin keskeisen argumentin: ensin pakkojen purkaminen, jotta kohtuus olisi sitten aidosti mahdollinen.
Toinen kysymys on, että mitä autolle tapahtuu, kun luovun sen yksityiskäytöstä. Myynkö auton jollekin, joka käyttäisi sitä enemmän kuin minä? Ei kovin järkevä degrowth-vastaus.
Annanko auton romutettavaksi? Ehkä tämäkään ei ole degrowthin mukaista; auttaako jo tehdyn tuhoaminen? Yksi mahdollisuus on, että annan auton kotiympäristöni naapureiden kanssa kimppakäyttöön, joka ehkä vähentää yksityisautojen tarvetta laajemmin.
Vastaus olisi joka tapauksessa nyt helpompi, jos en olisi aikoinaan valinnut autonostoa, joka jälkikäteen arvioiden oli hölmö ratkaisu. Pahoittelen aiempia hölmöjä valintojani, toivottavasti pystyn rakentamaan tulevaisuudessa parempia valintoja.
PS. Arvostamme omalla nimellä kirjoittamista, sillä anonyymiuden turvin on helppo kritisoida välillä liiankin helposti, kun ei tarvitse miettiä loppuun asti kirjoittamisiaan.
"Tämä kommentti antaa ymmärtää, että et ole ymmärtänyt lainkaan degrowth-yhteiskunta-kritiikkimme sisältöä. "
VastaaPoistaTimo, miksi toistuvasti sanot näissä jutuissasi, että muut eivät ymmärrä asioita, jos ovat kanssasi eri mieltä? Mistä tiedät, vaikka muut ymmärtävät asian sinua paremmin? Mitä jos se oletkin sinä, joka et ymmärrä? Tuollainen itsensä jalustalle nostaminen ei jalosta asioita eteenpäin. Se vaikuttaa narsistiselta.
Olen monesti muuttanut mieltä hyviä perusteluita vastaan. Tiedän siis olevani väärässä, kun minulle perustellaan kuinka olen väärässä.
VastaaPoistaYllä olevassa myönsin esimerkiksi olleeni väärässä auton hankinnassa, ja sitten yritin perustella miksi en ole vielä täysin autoton. Hyviä vastaperusteita otan ilomielin vastaan.
Nyt ymmärrän senkin, että oli minun puoleltani hölmöä mennä arvostelemaan toista ymmärtämättömyydestä. Ymmärrän pointtisi. Ymmärrän tätä vasten oikein hyvin, että vastaukseni tuntuvat joskus narsistisilta. Ehkä jossain määrin olenkin. Pahoitteluni tästä - mutta tosiaan kyllä minä perusteluita kuuntelen, punnitsen ja otan vastaan. Test me.
Yllä oleva alkuperäinen Anonyymin auto-kommentti itsessään tuntui minun näkökulmastani ylimieliseltä ja hyökkäävältä, vieläpä nimimerkin takaa, joten ehkä siksikin reagoin omalta puoleltani voimakkaastikin.