Kasvun purkua YLE:n A-Studiossa 22.9.2010

Toimittaja Kai Byman haastatteli allekirjoittanutta degrowth-teemoista YLE:n A-studioon. Ohjelman kotisivuilla juttua kuvataan seuraavasti:

"Jäähyväiset talouskasvulle? Kansainvälinen debatti siitä, onko jatkuvan talouskasvun ideologia ainoa vaihtoehto tuottaa hyvinvointia, on rantautumassa Suomeen. 70-luvulla puhuttiin kasvun rajoista, 90-luvulla kestävästä kehityksestä, nyt siitä, tuottaako kasvun ideologia todella hyvinvointia?"

Ohjelma tuli YLE 1:ltä keskiviikkona 22.9.2010 klo 21.05 ja on nähtävissä YLE Areenalla tästä linkistä noin 30 päivän ajan (juttu alkaa 27 minuutin kohdalta).

Kommentit ovat tervetulleita!

• Mitä ajatuksia ohjelma herätti?
• Mikä sanomisissani osui kohdalleen, mikä ontui? 
• Miten Sinä olisit asian esittänyt?

Hyvinvointi ja kestävä innovaatiopolitiikka

Olin 14.9.2010 Sitran aamiaistilaisuudessa tutustumassa professori Antti Hautamäen tuoreeseen innovaatiopolitiikkaa tarkastelevaan raporttiin "Sustainable Innovation" (Sitra 2010), joka on julkaistu hieman eri muodossa aiemmin myös suomeksi nimellä "Kestävä innovointi" (Sitra 2008).

Hautamäki määrittelee vuoden 2008 raportissaan kestävän innovoinnin seuraavasti:

"Kestävä innovointi tarkoittaa innovointia, jossa otetaan huomioon innovaatioprosessin ja siinä syntyvien innovaatioiden pitkäaikaiset vaikutukset ihmisiin, yhteiskuntaan, talouteen ja ympäristöön."

Kestävä innovointi haastaa kasvuparadigman, jonka Hautamäki pelkistää kärjistäen "tehdään ensin rahaa ja sitten hyvää" -malliksi (ks. kuva 1). Kasvuparadigmaan perustuvassa innovaatiopolitiikassa talouskasvu on keskeinen tavoite, ja tämän tavoitteen tärkeyttä perustellaan sillä, että talouskasvun myötä voidaan ylläpitää hyvinvointivaltiota ja kehittyä kestävästi.

Kuva 1: Kasvuparadigma vaikeuksissa

Hautamäki kuitenkin näkee tarpeen "eettiselle käänteelle" (ks. kuva 2). Tässä ajattelussa hyvän tekeminen itsessään on menestystekijä ja talous täytyy asettaa aidosti välineen rooliin. Eettinen käänne perustuu malliin, jossa tavoitteena on rakentaa kestävää hyvinvointia yhdistäen kolme kärkeä: 1) elämänlaatu ja onnellisuus, 2) kestävä taloudenpito, ja 3) tasapainoinen luontosuhde.

Kuva 2: Eettinen käänne

Esitetty näkökulma tulee erittäin lähelle degrowth-teemoja, ja suosittelen tutustumista tähän hyvin tiivistettyyn raporttiin. Raportti avaa mielenkiintoisia, joskin paikoin jo aika yleisesti tunnettuja innovaatiopoliittisia näkökulmia degrowth-yhteiskunnan rakentamiseen.

Raportti on kokonaisuuteena hyvä. Kiinnitän kuitenkin kriittisen huomioni raportissa lopussa esitettyyn taulukkoon (ks. kuva 3). Taulukossa käsitellään perinteisen ja kestävän innovaatiopolitiikan eroja: siinä missä perinteinen innovaatiopolitiikka pitää talouskasvua perustavoitteena, kestävässä innovaatiopolitiikassa hyvinvointi ja kestävä kehitys ovat perusarvoja, ja talouskasvulla on vain välinearvoa.

Kuva 3: Perinteinen vs. kestävä innovaatiopolitiikka

Kiinnitän huomion erityisesti Hautamäen sanavalintoihin yhtäältä powerpoint-esityksessä (ks. 2) ja toisaalta taulukossa (kuva 3). Esityksessä kestävän hyvinvoinnin kolmesta kärjestä yksi on kestävä taloudenpito, kun taas taulukossa hyvinvointi-innovoinnin välineeksi mainitaan (kestävä) talouskasvu.

Mielestäni tässä kohdassa on hyvin nähtävissä, kuinka syvälle talouskasvuparadigma on rakentunut innovaatioajattelussamme: kestävä taloudenpito ja kestävä talouskasvu ovat lähellä toisiaan, mutta silti täysin eri asioita.

Kestävä taloudenpito ei sinällään sisällä kasvutavoitetta, kun taas kestävä talouskasvu sisältää kasvutavoitteen perusolettamuksena. Niin yksilön kuin yhteiskuntienkin tasolla hyvä taloudenpito voi edellyttää vyön kiristämistä, joskus jopa taloudellisen toimeliaisuuden määrän vähentämistä, jos kasvun rajat tulevat vastaan. Hautamäen muutoin ansiokkaassa raportissa taloudenpito ja talouskasvu kuitenkin tulevat, kuin huomaamatta, käsitellyiksi käytännössä synonyymeina toisilleen.

Yllä esittämäni kritiikki ei tyhjennä tai vesitä Hautamäen raporttia tai siinä esitettyjä esittämiä argumentteja kokonaisuutena. Päinvastoin, minulla oli mahdollisuus keskustella lyhyesti Hautamäen kanssa esityksen jälkeen, ja kysyin häneltä tästä taloudenpito vs. talouskasvu -kysymyksestä. Hautamäki itsekin piti taloudenpito-käsitettä parempana tässä yhteydessä, ymmärtäen kuitenkin että nyky-yhteiskunnassa talouskasvutavoite on rakentunut systeemisesti sellaiseksi, että talouskasvusta on haasteellista (mutta ei mahdotonta) luopua.

Hyvinvointi on talouskasvua ja työllisyyttä tärkeämpää

Teksti on julkaistu tänään Kasvu murroksessa -hankkeen sivustolla: www.degrowthfinland.fi -> Degrowth -> Mikä degrowth? -> Työllisyys ja sosiaalipolitiikka.

Samassa osoitteessa on tänään julkaistu degrowth-näkökulmat myös seuraaviin aiheisiin:

• Ympäristön rajat
• Globaali oikeudenmukaisuus
• Työllisyys ja sosiaalipolitiikka
  
• Talouskasvun ja hyvinvoinnin mittarit
• Makrotalousteorian muutostarpeet
• Polkuja muutokseen

______________________

Ihmisten ja ympäristön hyvinvointi on talouskasvua ja työllisyyttä tärkeämpää

Pitkään on opetettu, että talouden tulee kasvaa 2–3 prosenttia joka vuosi, jotta työttömyys ei kääntyisi nousuun. Työttömyys on uhka hyvinvointiyhteiskunnalle: työttömyyden lisääntyessä verotulot eivät riitä terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden, koulutuksen ja muiden yhteiskunnan tarjoamien palveluiden ylläpitämiseen. Työttömyys on uhka myös yksilölle: työtön voi esimerkiksi syrjäytyä tai jäädä köyhyysloukkuun. Työllisyyden näkökulmasta talouskasvu vaikuttaakin väistämättömältä tavoitteelta.

Edellä esitetty päättelyketju voidaan kuitenkin asettaa kriittiseen tarkasteluun useista näkökulmista. Päättelyketjun ehkä keskeisin sokea piste on, että kaikkea palkkatyötä pidetään niin yhteiskunnan kuin yksilönkin näkökulmasta yhtä arvokkaana – kunhan valtio ja kunnat vain saavat verotuloja ja kunhan ihmisillä on töitä. Kaikki palkkatyö ei kuitenkaan ole yhteiskunnan ja yksilön näkökulmasta yhtä arvokasta. Samalla mielekästä tekemistä ja arvokasta elämää on myös palkkatyön ulkopuolella (EVAn arvo- ja asennetutkimus 2010; Gorz 1999).

Kaikella tekemisellä – palkallisella ja palkattomalla – on positiivisia ja negatiivisia suoria ja epäsuoria hyvinvointivaikutuksia. Ongelma on se, että suuri osa näistä vaikutuksista ei näy valtiolle ja kunnille kertyvissä verotuloissa eikä yksilötasolla maksetuissa palkoissa. Palkkatyö voi tuottaa pahoinvointiakin sekä yhteiskunnalle että yksilölle.

Toisaalta mielekäs tekeminen ei aina saa motivaatiotaan palkasta (Deci & Ryan 2007). Suomessa on viisi miljoonaa käsiparia – ja globaalisti meitä on seitsemän miljardia. Talouskasvu ja raha eivät yksin motivoi näiden käsiparien hyvinvointityötä. Potentiaalinen hyvinvointityö, jota teknologia voi avustaa vain tiettyyn pisteeseen asti, ei siis pohjimmiltaan ole kiinni talouskasvusta, vaan siitä, miten ihmiset motivoituvat tekemään yksilön ja yhteiskunnan kannalta mielekkäitä töitä. Toisaalta talouskasvun pakko voi ohjata käsiparit monenlaiseen arvottomaan tai arvoa tuhoavaankin tekemiseen (esimerkiksi liiallinen työnteko, työperäinen stressi, ja näistä nousevan ahdistuksen paikkaaminen ympäristöä kuormittavalla shoppailulla).

Keskeinen havainto on sekin, että talouskasvu ei ole kohdentunut tasa-arvoisesti Suomessa eikä globaalisti. Kasvun rippeet eivät ole valuneet kaikille. Monet tekevät mielekästä työtä, mutta monien muiden työ on alipalkattua ja epämielekästä. Rakenteellista työttömyyttäkään ei ole kyetty poistamaan – väitetään, että metallimies ei voi tehdä sydänkirurgin töitä eikä päinvastoin. Järkevillä valinnoilla voimme kuitenkin tukea sekä työllisten että työttömien uuden oppimista ja kouluttautumista aloille, joilla hyvinvointivaikutukset ovat sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta suurimmat. Samoin me kaikki voimme tehdä monenlaista arvokasta työtä lyhyemmälläkin oppimäärällä: esimerkiksi vanhusten hyvinvoinnin tai luonnonsuojelun parissa.

Yllä esitetyn kritiikin valossa 2–3 prosentin talouskasvutavoitteen perustelu ”työllistämistavoitteella” tai ”verotulojen ja hyvinvointivaltion turvaamisella” on mieletön ilman, että samalla tarkastellaan palkkatyön suoria ja epäsuoria hyvinvointivaikutuksia. Työn yhteiskunnallinen merkitys on löydettävä uudelleen (Gorz 1999).

Lähteet:

• Deci, E. L. & R. M. Ryan (2007) “Facilitating Optimal Motivation and Psychological Well-being Across Life’s Domains”. Canadian Psychology, 49(1), 14–23.
• EVA:n arvo- ja asennetutkimus 2010: Työelämän kulttuurivallankumous. http://www.eva.fi
• Gorz, A. (1999) Reclaiming work: Beyond the wage-based society. Polity Press, Cambridge.

Akilleen kantapää vai keihäänkärki?

Degrowth-liikettä arvostellaan usein siitä, että se ei ole kyennyt nostamaan esille konkreettisia vaihtoehtoja kritisoimalleen kasvulle. Onko vaihtoehtojen puute siis liikkeen akilleen kantapää?

Annukka Berg ja Leo Stranius nostavat tämän arvostelun näköalattomuuden esille tuoreessa Vihreä Lanka -lehden (numero 36/10) asiantuntijakolumnissa: vaihtoehtojen puute ei ole degrowth-liikkeen akilleen kantapää, vaan nimenomaan liikkeen esittämän kritiikin keihäänkärki.

Talouskasvun välttämättömyyttä hyvinvoinnin lähteenä on jo pitkään korostettu, joten degrowth-liikkeen on käytännössä mahdotonta tarjota sellaisia konkreettisia vaihtoehtoja, joita pidettäisiin realistisina. Vaihtoehdot nimittäin tyrmätään jo lähtökohtaisesti siksi, että ne eivät pohjaudu talouskasvun paradigmaan. Silti on vaikea olla kysymättä: jos kasvun rajat tulevat vastaan, mikä on b-vaihtoehto? Lisäkasvu vai kenties kasvupakon purkaminen?

Albert Einstein on todennut, että "Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia." Ehkä onkin niin, että on hulluutta jatkaa samalla talouskasvun tiellä uudelleen ja uudelleen ja odottaa, että tämä on oikea tapa poistaa tieltä ne ympäristökatasrofin uhat, jotka tämä tie itse on tuonut tullessaan.

Serge Latouchen "Farewell to growth" ilmestyy suomeksi

Into-kustannus julkaisee Serge Latouchen Farewell to growth -teoksen suomeksi nimellä Jäähyväiset kasvulle. Kirja julkaistaan Kasvu murroksessa -konferenssin alla.

Kirjan epilogissa yhdessä Jarna Pasasen ja Marko Ulvilan kanssa hahmottelemme suomalaisen degrowth-liikkeen pyrkimyksiä:

"Kasvun purkamisen liike haluaa uudistaa politiikan ja yhteiskunnallisen keskustelun kulttuuria. On pyrittävä aitoon dialogiin, avattava kulttuurisia lukkoja ja synnytettävä vaihtoehtoisia, kasvumaniasta vapaita tulevaisuuksia. Kun tällainen dialogi tulee ylipäätään mahdolliseksi, olemme jo paljon lähempänä kohtuutaloutta. Kasvupakosta vapautuminen antaa tilaa päämääristä keskustelemiselle, jolloin monet nyt itseisarvoiksi koetut asiat – talous, verotus, työpaikka, palkka – asettuvat omaan arvoonsa: vain välineiksi."

Lisätiedot: www.intokustannus.fi/kirja/jaahyvaiset_kasvulle/

Tule mukaan työstämään degrowth-ajatuksia!

Kasvu murroksessa -konferenssi järjestetään perjantaina 24.9.


Konferenssin aikana yleisöllä on mahdollisuus osallistua degrowth-ajatusten työstämiseen. Tutustu työryhmien sisältöihin ja toimi heti, sillä osaan työryhmistä on ennakkoilmoittautuminen.

Työryhmien aiheet ovat:

• Kestävä kehitys, vihreä talous vai degrowth? Ilmoittautuminen paikanpäällä.
• Yritysten tulevaisuusskenaariot degrowth-taloudessa. Ilmoittautuminen 14.9. mennessä.
• Liberation from fossil capitalism: towards an eco-sufficient, just and democratic society. Sign-up in the conference.
• Pakkoyrittäjyydestä sosiaaliseen ekotalouteen. Ilmoittautuminen paikanpäällä.
• Dialogi kasvupakosta vapautuneesta hyvinvointivaltiosta. Ilmoittautuminen 20.9. mennessä.
• How to reach Factor 10 society? Registration by September 20th.
• Yhteiskunnan todellisen edistymisen ja hyvinvoinnin mittaaminen. Ilmoittautuminen paikanpäällä.

Lisätiedot: http://www.degrowthfinland.fi/

Tervetuloa mukaan!

Satakunnan Kansa: Kasvukäyrä alas, onnellisuus ylös

Satakunnan Kansan Sunnuntai-liitteessä 29.8. oli kahden sivun juttu otsikolla "Kasvukäyrä alas, onnellisuus ylös" (linkit juttuun: sivu 1 ja sivu 2).

Juttu on ehtinyt herättää pari hyvää, kriittistä huomiota:

• Jutun otsikko viittaa siihen, että degrowth-liikkeen mukaan kasvukäyrän kääntäminen alas nostaa onnellisuuden ylös. Kuitenkin samanaikaisesti jutussa todetaan, että: "Nykyisessä taantumassa talous on pienentynyt, ja tuloksena on ollut kaikkea muuta kuin hyvinvointia. Työttömyys on lisääntynyt, ja verotulot ovat pienentyneet. Poliitikkojen puheissa vilahtelevat jo leikkaukset."

• Degrowth-liikkeen mukaan ihmisten ja ympäristön hyvinvointi voidaan taata lopulta vain siten, että luovumme ikuisesta kasvun tavoittelusta. Kuitenkin tässäkin jutussa nimekkäät poliitikot ja taloustietelijät toteavat, että tämä ei ole realistinen vaihtoehto.

Mistä nämä ristiriidat nousevat? Onko degrowth-liike ihan hakoteillä?

On totta, että nykyinen taantuma on tuonut mukanaan työttömyyttä, veropohjan heikentymistä sekä hyvinvointipalvelujen karsimisuhkia. Kasvun taantuminen onkin uhka nimenomaan nykyiselle länsimaiselle kasvuyhteiskunnalle ja -kulttuurille.

On kuitenkin mahdollista kuvitella ja toteuttaa myös toisenlaista yhteiskuntaa, jossa ihmiset pitävät huolta toisistaan ja ympäristöstään huolimatta talouden oikuista. Tässä yhtälössä on oivallettava, että talouskasvu ja talouslama eivät lisää eivätkä vähennä maapallolla toimivien ihmisaivojen ja -käsiparien määrää. Tärkeää ei siis lopultakaan ole talouskasvu/-lasku vaan se, kuinka me kaikki motivoidumme pitämään itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme huolta.

Nyky-yhteiskunnassa hyvinvointityön motivaattori ja jakomekanismi on ilmeisesti raha ja sen kerääminen, onhan talous ilmiselvästi keskeisessä asemassa yhteiskunnassamme. Degrowth-yhteiskunnassa hyvinvointityön motiivit on löydettävä muista kulttuurisista arvoista. Tästä olemme kirjoittaneet muun muassa otsikolla "Kasvumanian barbaarinen eetos".

Onko kasvun purkaminen sitten realistinen vaihtoehto? Degrowth-näkökulmasta tämä kysymys on lopultakin mieletön, sillä kysymys tulisi asettaa päinvastoin: Onko ikuinen kasvu realistinen vaihtoehto?

Ikuisen talouskasvun realistisuus voidaan asettaa helposti kyseenalaiseksi: tästä olemme kirjoittaneet aiemmin tässä blogissa otsikolla "Jatkuva talouskasvu on mahdollinen, moraalista viis".