Kestävyysvajeesta puhutaan, mutta "kestävästä kehityksestä" tässä ei toki ole kyse. Mitä jos määrittelisimme kestävyysvajeen ympäristötalouden näkökulmasta? Mikä on kestävyysvajeemme ympäristön näkökulmasta?
Global footprint networkin mukaan Suomen ympäristöjalanjälki henkilöä kohti on ehkä 5 kertaa suurempi kuin mitä on maapallon ekosysteemin pitkän ajan kestävyys. Koko maapallon väestön ympäristöjalanjälki on alhaisempi, "vain" noin 1,5 maapalloa, johtuen köyhempien mutta väkirikkaampien maiden suhteellisesti pienemmästä jalanjäljestä henkilöä kohti.
Mitä tämä tarkoittaa? Oletetaan, että bruttokansantuote kertoo ihmisen toiminnan volyymin suhteellisen luotettavasti, vaikka se ei mittaakaan ihan kaikkea toimintaa. Tällöin voidaan yksinkertaistaen todeta, että:
- Suomen nykyinen BKT/hlö on noin 5 kertaa liian suuri. Kestävä bruttokansantuotteen taso olisi Suomessa siis noin 20% nykyisestä.
- Globaali BKT/hlö on noin 1,5 kertaa liian suuri. Kestävä bruttokansantuotteen taso olisi globaalisti noin 66% nykyisestä.
Suomen skenaario 1. Suomessa voitaisiin edetä esimerkiksi niin, että bruttokansantuote jäädytettäisiin nykytasolle ja ekotehokkuudella pyrittäisiin saamaan ekologinen jalanjälki em. 20%:iin nykyisestä. Ekotehokkuuden pitäisi siis parantua 80% neljässäkymmenessä vuodessa. Tämä tarkoittaisi 4% vuotuista ekotehokkuuden lisäystä (0,96 potenssiin 40 = 0,195).
Suomen skenaario 2. Hyvinvointipalvelujen rahoituksen kestävyys vaatii vähintään 2-3%:n vuosittaista BKT:n kasvua. Lasketaan maltillisesti 2%:n kasvun mukaan, niin BKT kasvaa 40 vuodessa noin 2,21 kertaiseksi (1,02 potenssiin 40). Jotta samanaikaisesti saataisiin ekotehokkuus paranemaan nykyisestä 20%:iin, tarvitaan vuosittaista ekotehokkuuden lisäystä 5,8% (2,21 * 0,942 potenssiin 40 = 0,20).
Globaali skenaario 1. Jäädytetään globaali bruttokansantuote nykytasolle. Pyritään vähentämään jalanjälki 66%:iin. Ekotehokkuuden pitää lisääntyä vuosittain vain maltilliset 1% vuodessa. Ei paha.
Globaali skenaario 2. Rikkaissa maissa bruttokansantuotteen kasvu on maltilliset 2% vuodessa. Globaalisti kasvu on kuitenkin suurempi, jotta kasvun rippeet jakautuisivat paremmin köyhille maille. Esimerkiksi Kiinassa kasvu on nyt noin 7-8% vuodessa. Alla olevasta Maailmanpankin kuviosta nähdään, että maailman BKT:n kasvuprosentti on vaihdellut paljonkin vuosien 1971-2007 välillä.
Oletetaan, että globaalin BKT:n keskimääräinen kasvu olisi tulevaisuudessa noin 3% vuodessa. Globaali BKT olisi vuonna 2050 noin 3,26 kertaa nykyinen (1,03 potenssiin 40). Jotta samanaikaisesti saataisiin ekotehokkuus paranemaan nykyisestä 66%:iin, niin globaalissa skenaariossa nro 2 tarvitaan vuosittaista keskimääräistä ekotehokkuuden lisäystä 3,9% (3,26 * 0,961 potenssiin 40 = 0,664).
Mitä tämä ekotehokkuuden lisäystarve tarkoittaa?
Nykyinen ajattelutapa tuntuu olevan se, että kaikki panokset laitetaan ekotehokkuuden lisäykseen. Kasvusta ei voida tinkiä. Jos kasvusta ei tingitä, niin BKT:n ekotehokkuuden on kasvettava Suomessa keskimäärin 5,8% vuodessa ja globaalisti keskimäärin 3,9% vuodessa seuraavat 40 vuotta.
Nämä prosenttiluvut voivat tuntua jopa pieniltä. On kuitenkin erittäin tärkeää ymmärtää, että nämä tehostamisluvut koskevat BKT:n koko volyymin tehostumista vuosi vuodelta. Ei siis riitä, että vain BKT:n vuosittainen lisäys on tämän verran tehokkaampaa kuin edellisenä vuonna. BKT:n koko tuotantokapasiteetin on tehostuttava joka vuosi tämän verran.
Kuinka tämä ekotehokkuuden kasvutavoite toteutetaan? Optimismi teknologian suhteen on suurta eivätkä edellä mainitut tehostamisluvut ole välttämättä mahdottomia. Mutta mikä on teoriassa mahdollista ei useinkaan toteudu käytännössä (ks. esim. Reijnders 1998).
Miten BKT:n ekotehokkuus on kehittynyt historiallisesti?
Maailman BKT on kasvanut jatkuvasti (lukuunottamatta aivan viime vuosien finanssikriisiä), kuten Maailmanpankin edellä esitelty kuvio osoittaa. Alla olevasta kuvasta (klikkaa kuvaa suuremmaksi) puolestaan näemme, kuinka Global Footprint Networkin laskelmien mukaan ekosysteemin kantokyvyn rajat on samaan aikaan ensin saavutettu ja sitten ylitetty. Maapallon ekologisen kantokyvyn rajoissa pysyttiin vielä vuonna 1970, mutta raja ylitettiin 1980-luvulle tultaessa. Nykyisin ylityksemme on siis aiemmin mainittu noin 50%. Kehityssuunta on ollut jatkuvasti epätoivottu.
Tähän asti tilanne on toisin sanoen ollut se, että BKT:n kokonaisvolyymin ekotehokkuus on heikentynyt. Ekosysteemin kantokyvyn näkökulmasta globaalin BKT:n kokonaisvolyymi on siis ollut aina edellistä vuotta haitallisempi ympäristön kannalta.
Kun tähän todellisuuteen verrataan sitä tavoitetta, että BKT:n kokonaisvolyymin ekotehokkuuden pitäisi nyt yht'äkkiä parantua Suomessa 5,8% ja globaalisti 3,9% vuodessa, on helppo havaita että realismi on näistä ehotehokkuustavoitteista kaukana. Muutostarve on ilman ylisanojakin dramaattinen.
Ekotehokkuuden kehittymistä rikkaissa ja köyhemmissä maissa tutkineet York, Rosa ja Dietz (2005) ovatkin päätyneet seuraavaan johtopäätökseen:
The overall findings, therefore, indicate that the further modernization of production is unlikely in itself to lead to sustainability, at least in the present global context. In fact, at least in the near term, modernization and economic development are likely to place additional burdens on the environment. This suggests that, to be successful in reducing human pressure on the environment, efforts to improve the efficiency of production likely need to be coupled with other policies directed at the ultimate driving forces of production.Teknologian kehittyminen ei historian valossa näytä antavan ratkaisua ekologisiin haasteisiimme. Tästä syystä on pikaisesti tavoiteltava myös aktiivista bruttokansantuotteen kasvun rajoittamista, ja samanaikaisesti on toki pyrittävä dematerialisoimaan tuotantoa ja kulutusta.
Sikäli kun kasvua ei enää voida tavoitella, globaali oikeudenmukaisuus ei sekään voi toteutua lisäkasvun kautta, vaan on pyrittävä nykyisen bruttokansantuotteen oikeudenmukaisempaan globaaliin jakoon. Myös meidän suomalaisten on pohdittava lähimenneisyydessä saavuttamistamme eduista luopumista. Nämä edut on saavutettu ekosysteemiä epäoikeudenmukaisesti kuormittamalla.
Viitteet:
- Reijnders, L. (1998). The Factor X Debate: Setting Targets for Eco-Efficiency. Journal of Industrial Ecology, 2(1), 13-22.
- York, R., Rosa, E. A. ja Dietz, T. (2005). The Ecological Footprint Intensity of National Economies. Journal of Industrial Ecology, 5(4), 139-154.
Noita jälanjälkilukuja kun tarkemmin katsoo linkittämältä sivultasi, niin hyvin yksiselitteisesti on nähtävillä, että ainoastaan hiilijalanjälki on kasvanut viimeiseen 50 vuoteen. Mikä uskomattominta, niin mikään muu ei, vaikka väestö on kasvanut. Onneksi hiilijalanjälki on juuri se komponentti, joka voidaan korjata teknologian kehittymisellä (sähköauto, uusiutuvat energialähteet yms.). Teollisuuden tavoitteenahan on tänä päivänä hiilineutraalius. Hieno homma! Tämä artikkelien sai minut vakuuttuneeksi, että BKT:n kasvu kannattaa ja sillä jopa pelastetaan ihmiskunnan jättämä jälki!
VastaaPoistaKiitokset Anonyymi kommentista. Huomasitko, kuinka dramaattisesti biokapasiteetti on laskenut? Tämäkin on ihmisen toiminnan tulosta.
VastaaPoistaNiin kauan kuin kasvua haetaan, niin kauan kasvu hakee ulkoisvaikutuksensa jostakin, jota ei ole vielä säädelty ja jolle ei ole vielä löytynyt hintaa. Tänään biokapasiteetti on jo heikentynyt huomattavasti ja hiilidioksidia on pölläytetty hirvittävät määrät ilmaan. Jos näistä jollain ihmeellä selvittäisiinkin, niin huomenna tilalle tulee varmasti sitten jotain muita ongelmia.
Kasvun vaurioita selvitellään aina jälkikäteen, koska niitä ei kyetä ennakoimaan täydellisesti etukäteen. Vaarana on, että törmäämme ennen pitkää sellaiseen vaurioon, jonka korjaamiseen emme enää kykene. Ilman hiilidioksidipitoisuus ja luonnon monimuotoisuus kuuluvat tälle vaaravyöhykkeelle.
Esimerkiksi hiilijalanjälki voidaan vielä pienentääkin, mutta ilman hiilidioksidipitoisuutta ei enää voida korjata. Pitoisuuden historiallinen taso noin 100.000 vuotta on ollut 200-280 ppm, ja se on nyt jo hälyttävästi 390 ppm. Todennäköisesti emme pääse alle 450 ppm:n. Kuten The Economist -lehti (teknologia-optimistina!) on jo todennut, tämän seurauksena ilmasto lämpenee todennäköisesti vähintään 3 astetta. Hieno tulos teknologiselta kehitykseltä, vai mitä.
Haluammeko tosiaan vieläkin luottaa, että teknologian kehittyminen ratkaisee kaikki ongelmat, kun se ei ole tähänkään asti ratkaisuun kyennyt tähän _makrotasolla_?
Tämä olikin blogikirjoitukseni tärkein pointti: makrotasolla tarkasteltuna olemme koko ajan menneet hirvittävän huonoon suuntaan, vaikka yksittäisiä ongelmia onkin matkan varrella saatu korjailtua.
Vielä jalanjäljistä ja biokapasiteetista: kuviossa näkyvät luvut ovat per kapita -lukuja. Populaation dramaattinen kasvu on tietysti merkittävä tekijä siinä, että olemme nykytilanteessa.
VastaaPoistaEsimerkiksi "metsäjalanjälki per kapita" ei ole vuosikymmeniin juurikaan muuttunut, mutta kun tämä kerrotaan ihmispopulaation kasvulla, niin metsäjalanjälki kokonaisuutena on kasvanut.
Vastaavasti biokapasiteetti per kapita on laskenut jatkuvasti, mutta tämä johtuu pitkälti ihmismäärän kasvusta. Kokonaisbiokapasiteetti ei ole sentään dramaattisesti puolittunut.
Teknologian kehittyminen ei ole vähentänyt kokonaisjalanjälkeä per kapita (jotkut ongelmat ovat osin väistyneet, mutta toiset ovat vastaavasti lisääntyneet). Samanaikaisesti populaatio ja elintaso ovat kasvaneet.
Koska populaatiolle ei juurikaan pysty tekemään nopeasti mitään, kestävyys voidaan saadaan haltuun vähentämällä ihmisten toimintaa/elintasoa ja/tai edistämällä teknologiaa. Jos (tai sanoisin historian valossa: kun) teknologian kehittyminen ei tulevaisuudessakaan auta vähentämään ihmisen toiminnan/elintason kokonaisjalanjälkeä lähellekään riittävästi, niin tarvitaan ihmisten toiminnan/elintason vähentämistä.
Missä tämä logiikka pettää? Olenko vain teknologiapessimisti? Pitäisikö vain luottaa siihen, että teknologia ratkaisee lähitulevaisuudessa sen, mitä se ei ole vielä aiemmin kyennyt ratkaisemaan?
Hei Timo. Kyseisen sivuston tarkoituksena onkin tehdä niin vaikeasti ymmärrettäviä kaavioita, että ei ihme ettet itsekään ymmärtänyt tuon kaavion sisältöä. En ymmärtänyt minäkään ennen kuin sitä katsoo graafina.
VastaaPoistaKatsopa tätä graafia, jossa sama asia graafisessa muodossa: http://www.footprintnetwork.org/en/index.php/GFN/page/carbon_footprint/
Tuokin on ollut pakko laittaa niin, että hiilijalanjälki on alimmaisena. Tämä johtuu siitä, että muuten olisi liian ilmeistäm, että mikään muu rasite ei ole kasvanut laisinkaan vaikka ihmismäärä on tuona ajan jaksona tuplaantunut. Hämmästyttävää, vai mitä! Tuo havainto on niin ilmeinen, että kyseinen sivusto tekee kaikkensa, jotta se fakta saataisiin piilotettua. Tämän todistaa jo yllä oleva vastauksesi, jossa olet nimenomaan astunut heidän tarkoituksella kaivamaan kuoppaan.
Tuo graafi on niin yksiselitteinen, että on täysin turhaa jatkaa keskustelua, koska fakta kuitenkin on, että ainoastaan hiilijalanjälki on kasvanut, kaikkien muiden rasitteiden pysyessä vakiona. Ihmiskunnan ainoa haaste on tuo hiilijalanjälki ja onneksi sen eteen tehdään jo töitä.
Sinänsä hämmästyttävää - jos uskomme että teknologian avulla hiilijalanjälki saadaan pienennettyä pois haittaamasta ilman, että samalla luomme uusia ongelmia.
VastaaPoistaHiilijalanjäljen suuruus on kuitenkin auttanut pitämään em. muut jalanjäljet suhteellisen pienenä. Kääntäen: nykyinen elintasomme suhteellisen pienellä "ei-hiili-jalanjäljellä" ei olisi mahdollinen ilman fossiilisten energianlähteiden käyttöä.
Yksi tutkija (en nyt valitettavasti millään muista kuka ja missä semmassa) totesi tämän saman esityksessään suurin piirtein näin: "On hyvä, että olemme tähän mennessä saavuttaneet elintasomme polttamalla uusiutumattomia fossiilisia energianlähteitä ja saaneet aikaiseksi suuren hiilijalanjäljen. Kuvitelkaa, jos olisimmekin tehneet tämän polttamalla uusiutuvia energianlähteitä. Tämä tarkoittaisi sitä, että olisimme polttaneet jo kaikki uusiutuvat lähteet loppuun!"
Perusväitteeni siis on yhä: kokonaisjalanjälki on jatkuvasti kasvanut eikä teknologia ole kääntänyt tätä laskuun.
Jos nykyteknologioillamme (tai lähitulevaisuudenkaan teknologioilla) vähennämme nopeasti hiilijalanjälkeä pienentämällä fossiilisten energianlähteiden kulutusta, niin seurauksena joko A) BKT laskee tai B) muut jalanjäljet kasvavat kompensoimaan fossiilisten energianlähteiden kulutuksen laskua.
Voisitko kaivaa tämän tutkijan nimen? Soittaisin mielelläni hänen esimiehelleen ja pyytäisin peruttamaan hänen tutkintonsa, jos hänen tutkimustuloksensa tosiaan on, että jos käyttäisimme aurinkoenergiaa, niin aurinko olisi jo sammunut ja jos käyttäisimme tuulienergiaa, niin ei enää tuulisi, kun sekin olisi loppunut kesken. Aivan turhaan yrität viitata eri tutkijoihin, koska kaikki tiedämme, että tutkijoita riittää joka junaan ja kaikilla on omat tuloksensa. Ei tarvitse kuin valita sopivimmat aina ajamaan omaa asiaa. Koittaisit mieluummin ajatella sinäkin itse, niin keskustelu olisi hedelmällisempää.
VastaaPoistaTotean vielä, että puhuin nyky- ja lähitulevaisuuden teknologian tasosta. Nykyteknologioilla ja lähitulevaisuuden teknologioilla emme ole korvaamassa fossiilisia aurinkoenergialla ja muilla uusiutuvilla.
VastaaPoistaMuutoin viimeisin kommenttisi edustaa sitä tasoa, että lienee ei syytä jatkaa keskustelua. Varsinkaan nimettömänä.
Njoo, uusiutuvat eivät ole ihan niin uusiutuvia kun on annettu ymmärtää, vaikka niiden uusiutumisessa ei raja ihan lähiaikoina olekkaan tulossa vastaan. (viittaan esim tähän:
VastaaPoistahttp://planeetta.wordpress.com/2010/04/07/tuulivoima-vaikuttaa-ilmastoon/)
Melko läheisessä tulevaisuudessa siintävällä 4. sukupolven ydinvoimalla olisi käsittääkseni polttoaineen riittävyydeltään, jalanjäljeltään ja hinnaltaan mahdollisuus auttaa tulevaisuudessa kohtalaisen merkittävästi tuossa fossiilisten korvaamisessa. Toki muutakin tarvitaan, uusiutuvia, tehokkuutta ja degrowthia myös. Esim öljyn tuotannon vähenemisen myötä esim globaali logistiikka on ongelmissa, joka vähentää krääsän rahtaamista ympäriinsä jo itsessään ja tuonee bkt:n vähenemistä.
Sähkö on kuitenkin aika jees, vaikka kuinka degrouttaisiin, sillä jotain on pakko tehdä "elääkseen", ja vain edullinen ja riittävä energia pitää pystyssä mitään edes lähelle nykyisenkaltaista monimutkaista yhteiskuntaa, jossa on jonkinverran ihan hyviäkin puolia (koulutus, terveydenhuolto jne). Vaikka paljon turhaakin on (tosin toisen turha on toisen elinkeino, joten turhan määritteleminen poliittisesti on hankalaa).