torstai 6. syyskuuta 2012

Degrowthia ekonomeille Ekonomi-lehdessä

Degrowth-keskustelua ekonomeille ekonomiliiton SEFE:n tuoreessa Ekonomi-lehdessä.

Keskustelussa mukana minun lisäkseni EVAn johtaja Matti Apunen, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas ja Tilastokeskuksen Jukka Hoffrén
 

Lue lisää digilehdestä!


4 kommenttia:

  1. Apusen argumentoinnin taustalla on yksi perustavanlaatuinen virhe: Suomessa ei ole tällä hetkellä täystyöllisyyttä. Eri laskentatavoista riippuen 200-300 000 ihmistä on vailla työtä. Jokainen leppoistaja tekee tilaa työelämässä yhdelle heistä. Onko se siis vapaamatkustamista, kun omaa, henkilökohtaista elintasoaan vapaaehtoisesti laskemalla antaa mahdollisuuden työhön jollekulle toiselle, joka sitä kipeästi tarvitsee? Työtä ei jää tekemättä yhtään. Moni leppoistaja löytää vielä vapaa-ajalleen uudenlaista tekemistä, joka lisää hyvinvointia, muttei näy kansantalouden laskelmissa.

    Toinen virheellinen käsitys liittyy elintasoon. Apunen maalaa 50-luvun elintason jonkinlaisena kauhukuvana, jonne ei kenelläkään järkevästi ajattelevalla ole mitään halua palata. Elintason lasku ei kuitenkaan nollaa viimeisten vuosikymmenien tiedon kertymistä. Osaamme ja ymmärrämme maailmaa paljon laajemmin kuin 50-luvun ihmiset. Meillä on tiedettä ja tekniikkaa, josta ennen ei osattu edes unelmoida. Ei kertynyt tieto häviä mihinkään, jos kulutamme vähemmän, kysymys on pikemminkin resurssien suuntaamisesta uudelleen.

    Ikävä tosiasia on, että nykyisellä vuoden 2012 elintasolla ei Suomessa voida hyvin. Meillä on miljoona köyhää, ongelmia sosiaaliturvan kattavuudessa, vanhusten hoidossa, lastensuojelussa jne. Sukupolvien välinen sopimus on murtunut ajat sitten, eivätkä nykyiset 30-40-vuotiaat enää usko eläkelupauksiin. Rahaa ei ole koskaan tarpeeksi. Elintason nousu on ohjautunut vain osalle väestöä ja esim. opiskelijoilla elintaso on laskenut 80-luvulta.

    Minulla on talo täynnä viihde-elektroniikkaa, miksi en viihdy? (kysymys erään jääkaapin ovessa)
    Elintason nousuksi lasketaan lättänä-tv:t ja iPodit, 250 puseroa kaapissa, sauna jokaisessa kerrostaloasunnossa ja monta muuta turhaketta. Apusesta en tiedä, mutta minä en ainakaan voi huonommin, jos puseroita olisi vain 100, pärjäisin jopa kymmenellä. Digielämykset eivät korvaa luontokokemuksia eivätkä aitoja kohtaamisia muitten ihmisten kanssa. Yltäkylläisyyden maailmassa elämisestä seuraa ähky; mikään ei oikein tunnu miltään, mutta lisää on saatava, ettei joku muu vie nenän edestä. Voi meitä.

    Maria K.

    VastaaPoista
  2. Ihmettelen määritelmää elintasosta.
    Mitä sillä oikeasti tarkoitetaan?

    Hyvä elintaso näyttää artikkelin mukaan viittaavan vain materiaan ja palveluihin. Eikä elämänlaatuun tai onnellisuuteen.

    Suomalaiset ovat nykyisessä yhteiskunnassa yksinäisemmät ja masentuneemmat kuin koskaan ennen, onko meillä oikeasti parempi elintaso?
    Ehkä elintason sijaan meidän pitäisi keskittyä elämänlaatuun?

    Linda

    VastaaPoista
  3. Olen vähentänyt pysyvästi työntekoa ja se tuntuu hyvältä ratkaisulta. Ja loogiselta, koska kova verotus ohjaa nimenomaan tähän suuntaan. Lisäponnistelu ei kannata, koska verottaja vie lähes koko potin.

    Apunen narisee ammatiksensa, mitä jouduin jo sietämään Aamulehden tilaajana. Hänellekin voisin suositella "työnteon" vähentämistä, yleisen edun nimissä.

    Ville H

    VastaaPoista
  4. Jos hyvä elintaso tarkoittaa suurta kulutuksen määrää, pitäisikö kysyä, mitä on hyvä elämä ja mitä puolestaan tehokkuus olennaisissa asioissa?

    T: Olli

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.