perjantai 1. heinäkuuta 2011

Kohtuutaloutta Salossa

Salossa jännitetään suurimman työnantajan Nokian kohtaloa ja samalla mietitään vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Tein kesäkuussa kaupunkiin degrowth-henkisen ekskursion mediataiteilija Mari Keski-Korsun ja tutkija Satu Lähteenojan johtaman tiimin kanssa. Matka oli osa projektia, jonka tavoitteena on tutkia kohtuutalouden edellytyksiä Salossa. Projektin aikana syntyneitä näkemyksiä esitellään Halikonlahti Green Art -näyttelyssä Salon taidemuseossa 9. syyskuuta alkaen.

Haastattelimme paikallisia Salon torilla 4. kesäkuuta 2011














Projekti antaa mahdollisuuden syventää ja konkretisoida osaltaan niitä ajatuksia, joita degrowth-keskusteluissa on esitetty. Alustavalla käynnillä Salossa vaikuttikin olevan hyvät edellytykset kohtuulliseen elämään: monipuolinen maatalous, teknologiaosaaminen sekä vireä yhteisöllisyys ja yritteliäisyys luovat tukevan pohjan tulevaisuudelle, joka ei nojaa vain suuryrityksiin ja -hankkeisiin vaan jossa arvostetaan pienempiäkin toimia.

Kohtuutalouden arkiset käytännöt tuntuivatkin itse asiassa olevan jo pitkälti olemassa ja voivan hyvin, mutta ne jäävät julkisessa keskustelussa ja kaupungin strategioissa helposti paitsioon. Maaseudun ja urbaanin yhdistävä kohtuullinen elämä tulisikin nähdä jonakin tavoiteltavana sen sijaan, että haikaillaan vain yhä suurempien teollisuuslaitosten, kauppojen ja muiden yksiköiden perään.

Otan mielelläni vastaan näkemyksiä Salon kehittämisestä!

4 kommenttia:

  1. Kauppalehti otti kantaa kohtuutalouteen - pötyä. http://olliherrala.blogit.kauppalehti.fi/blog/24345

    VastaaPoista
  2. Kauppalehden Olli Herrala jatkaa tyypillisellä kasvuideologien linjalla: ei ole vaihtoehtoja, jos halutaan hyvinvointivaltio rahoittaa, joten ei kannata etsiäkään vaihtoehtoja.

    Tässä sivuutetaan Tim Jacksonin kirjan koko pointti: kasvuun perustuva hyvinvointivaltio on paradoksaalinen, koska kasvu itsessään on kestämättömällä pohjalla ekologisesti. Ainoa pelastus voi olla ekoteknologinen kvanttihyppy, jota ei kuitenkaan olen näköpiirissä juuri nyt, kun sitä tarvittaisiin.

    Globaalin talouden koko on nykyisin paisunut ympäristön kestävyyden näkökulmasta vastaavanlaiseksi kuplaksi kuin esimerkiksi asuntomarkkinat silloin tällöin kasvavat kuplaksi asuntojen reaaliseen arvoon nähden (ja tämä reaalinen arvo valitettavasti laajasti ymmärretään vasta, kun kupla puhkeaa).

    VastaaPoista
  3. Jatkaako myös Oras Tynkkynen ja Leo Stranius mielestänne tyypillisellä kasvuideologian linjalla, kun heidän mielestään "Degrowth-aktiivit tuntuvat järjestelmällisesti aliarvioivan teknologian mahdollisuuksia leikata ympäristökuormitusta."?

    http://leostranius.fi/2011/07/oras-tynkkynen-tehokkuusketjut-haastavat-degrowthia/

    VastaaPoista
  4. Tervehdys,
    Oras on kirjoittanut ao. jutun Leon vieraskynä-palstalle, eli kirjoitus heijastelee ymmärtääkseni nimenoman Oraksen ajattelua, ei Leon. Leo on Suomen degrowth-liikkeen perustajia ja hän kyllä on aidosti degrowth-henkinen, kun häneen olen tutustunut. Oras ymmärtääkseni sen sijaan on vihreän kasvun kannattaja; siis teknologiaoptimisti, jonka mikaan ekotehokkuus ratkaisee kaiken; talouskasvu ei ole ongelma. Siis kyllä: Oras edustaa perinteistä kasvuideologiaa, jossa (minun mielestäni) teknologiaoptimismin hybriksessä heitetään kolikkoa tulevien sukupolvien hyvinvoinnilla.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.