perjantai 19. marraskuuta 2010

Degrowth: mitä uutta?

Kestävään kehitykseen liittyvissä keskusteluissa herää usein kysymys, mitä uutta degrowth-ajattelu tai -liike tarjoaa esimerkiksi vuoden 1972 Kasvun rajat -raporttiin nähden. Degrowthia voidaan pitää eräänlaisena hyvän elämän yhteiskunnallisena filosofiana, mutta moni haluaa korostaa liikkeen konkreettisia vaatimuksia pikaisesta taloudellisen tuotannon rajoittamisesta ns. rikkaissa maissa. Jälkimmäisen tulkinnan suhteen degrowth on suoraa jatkoa kasvun rajat -keskustelulle. Keskustelua käydään kuitenkin nyt erilaisessa symbolisessa maastossa.

Blühdorn ja Welsh (2007) kuvaavat artikkelissaan viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunutta yhteiskunnallisen keskustelukentän muutosta seuraavasti. Olen ottanut tähän mukaan vain muutamia pääkohtia; heidän alkuperäinen kuvauksensa on paljon kattavampi.

Jälkiteollisen yhteiskunnan kehitys johti poliittiseen konsensukseen ympäristön suhteen, jolloin ideologinen ympäristöliike antoi sijaa erilaisille käytännöllisille toimenpiteille ja kaikki puolueet alkoivat tarjota “järkevää” pitkän aikavälin ympäristöpolitiikkaa. (Young 1990: Post Environmentalism)

Koskematon luonto hävisi – ihmisjälki alkoi näkyä villeimmässäkin luonnossa. Luonnollisen luonnon suojeleminen muuttui mielettömäksi tavoitteeksi ja ympäristöliikkeen tärkeä normatiivinen standardi ja merkitysten lähde katosi. Luonnollisuus yhteiskunnan ulkopuolisena ja siten luotettavana kategoriana vaihtui alati lisääntyvään neuvoteltavuuteen, päätettävyyteen ja vastuullisuuteen. (McKibben 1990: The End of Nature)

Tämä avasi tien nykyisenkaltaiselle ekopolitiikalle, jossa luonto ei enää esiinny yhtenäisenä ja vakaana ilmiönä vaan rajattomana joukkona kilpailevia ja muuttuvia käsityksiä luonnosta. Jokainen käsitys sisältää erilaisen näkökulman siihen, mikä on arvokasta, mitä tulisi suojella tai mikä nähdään ympäristön kannalta ongelmallisena tai hyvänä. Kaiken kaikkiaan ekopolitiikka jäi vaille tunnistettavaa identiteettiä.

Näiden kehityskulkujen rinnalla syntyi ekologisen modernisaation paradigma, jossa ympäristöongelmat nähdään teknologian, talouden ja (liikkeen)johdon kautta. Paradigma pehmentää jännitteitä (a) teknologian ja ekologian, (b) taloudellisen kasvun ja ekologian sekä (c) kilpailumarkkinoiden ja ekologian välillä. Se tyynnyttelee eri osapuolia, vähentää radikaalien ekoliikkeiden valtaa ja valaa uskoa argumenttiin, että vallitsevaa järjestelmää eli kapitalistista kuluttajademokratiaa ei tarvitse radikaalisti muuttaa, koska ympäristötavoitteet voidaan saavuttaa vihertämällä teknologista innovointia, talouskasvua, varallisuudentavoittelua ja konsumerismia.

Blühdorn ja Welsh toteavat, että paluu vanhoihin asetelmiin ei ole mahdollinen, koska kulttuurihistoriallinen konteksti on nyt muuttunut. Heidän mukaansa tässä vaiheessa on oleellista pyrkiä ymmärtämään, millä keinoin nykyinen yhteiskunta pitää yllä sellaista, minkä tiedetään olevan kestämätöntä – sustain what is known to be unsustainable. Lisääntyneen ymmärryksen myötä näitä rakenteita voidaan purkaa.

Yhteenvetona tästä ja aiemmista pohdinnoista voidaan sanoa, että degrowth eroaa perinteisestä kasvun rajat -keskustelusta ainakin seuraavasti:
  1. Alkuperäinen Kasvun rajat –raportti oli hyvin epäpoliittinen eikä sen tilaaja ollut valmistautunut vasta-argumentteihin.
  2. Kulttuurinen konteksti on nyt muuttunut – ympäristöliikkeellä ei ole enää selkeää identiteettiä tai selkeitä vihollisia.
  3. Degrowth ei keskity vain ympäristökysymykseen vaan ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon hyvän elämän: kilpailua ja kuluttamista korostava teknistaloudellinen maailmankuva on murrettava, vaikka mitään ympäristökatastrofia ei olisikaan tiedossa.
Lähde: Blühdorn, I. & Welsh, I. (2007). "Eco-politics beyond the Paradigm of Sustainability: A Conceptual Framework and Research Agenda." Environmental Politics, 16(2), 185-205.

9 kommenttia:

  1. Yhteenvetosi mukaan Degrowth ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon hyvän elämän vaatimalla, että "kilpailua ja kuluttamista korostava teknistaloudellinen maailmankuva on murrettava, vaikka mitään ympäristökatastrofia ei olisikaan tiedossa". Tämäkö jokaisen Suomen Degrowth-verkostoon kuuluvan tulisi allekirjoittaa?

    VastaaPoista
  2. http://trustbus.weebly.com/1/post/2010/11/kaatuuko-koko-eu.html

    VastaaPoista
  3. Minusta "Kasvun rajat" on ihmisten tekemäksi varsin kokonaisvaltainen paketti.

    Juuri konaisuuksien hahmottamisessa me ihmiset olemme luonnostamme varsin heikoilla.

    Tuumaili: Olli

    VastaaPoista
  4. Kasvun rajat voi olla kokonaisvaltainen paketti, mutta ongelmana on, että se on käytännössä katsoen tippunut julkisesta keskustelusta jo aikapäiviä sitten - ikävä kyllä. Siinä mielessä keskusteluun tarvitaan ehdottomasti uutta verta. Olen Paavon kanssa myös samaa mieltä myös kulttuurisen kontekstin muuttumiseta; tosin on vaikea sanoa, kuinka tämä nyt sitten käytännössä vaikuttaa, ja mihin. Hyvän elämän huomioon ottaminen on tärkeää ja myös ajankohtaista, joskin olen epävarma, riittäisikö tämänhetkinen innostus hyvää elämää kohtaan yksinään kantamaan degrowthin kaltaista ideaa. Ongelmana on, että ilman katastrofeja ihmisiä on vaikea saada muuttamaan arvojaan ja toimintatapojaan, ellei siitä ole heille jotain (kuviteltua) hyötyä.

    VastaaPoista
  5. Hei!

    Kasvun rajoissa hyvä elämä on otettu huomioon. Siinähän yksi pointti on, että mitä nopeammin lähdetään muuttamaan toimintaa rajojen mukaisesti, sitä parempaan tilanteeseen on mahdollista päästä. Jos ylilyöntien annetaan jatkua, korjausliikkeellä saadaan aikaan tulos, joka on huonompi kuin olisi ollut, jos korjaus olisi tehty aikaisemmin.

    Minusta Kasvun rajat on edelleen ajankohtainen enkä ymmärrä, miksi sen tilalle pitäisi yrittää keksiä jotain uutta ja aloittaa taas nollasta. Kasvun rajoista erityisen tekee sen systeemiteoreettinen lähtökohta. Liian usein asioita lähestytään unohtaen niiden systeemiluonne.

    Toivon, että kaksi vielä elossa olevaa Kasvun rajojen tekijää jaksavat kirjoittaa teoksesta version 40 vuotta myöhemmin, niin kuin 2000-luvun alussa suunnittelivat.

    Hanna-Leena Ylinen

    VastaaPoista
  6. Mielestäni degrowth-ajattelun ja ympäristöajattelun välillä on fundamentaali ero lähtökohdassa: degrowthissa lähdetään ihmisen ja yhteiskunnan hyvinvoinnista, ympäristöajattelussa taas on ainakin historiallisesti lähdetty liikkeelle enemmänkin luonnon monimuotoisuudesta, ympäristön säilyttämisestä ja sen arvosta ihmiselle.

    Toki, näillä ajatussuunnilla on - ja varmasti tuleekin olla - myös yhteneväisyyksiä. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että ihmiskunnan hyvinvointia voidaan kehittää pitkällä tähtäimellä ilman luonnon hyvinvointia.

    Olen samoilla linjoilla Jukan kanssa siinä, että ilman kriisejä on vaikeaa "herättää ihmistä dogmaattisesta unesta". Toisaalta finanssikriisi on saanut monia varmasti kyseenalaistamaan markkinataloutta erityisesti liberaalimmassa muodossaan. Valitettavasti degrowth on vielä monelle sen verran tuntematon ajatus, että tästä ei varmaankaan saada kaikkea hyötyä vielä irti.

    VastaaPoista
  7. Hanna-Leena, olen samaa mieltä siitä, että Kasvun rajat on edelleen ajankohtainen, mutta olen kuitenkin myös sitä mieltä, että vuonna 2010 ei minkäänlaista liikettä voi yrittää saada aikaan vuonna 1972 julkaistulla tekeleellä. Jo pelkästään siitä syystä on mielekästä tuoda samankaltaisia ajatuksia esiin lähemmäs nykyaikaa päivitettynä.

    Tommi, nostit esiin hyvän pointin luonnon hyvinvoinnin tärkeydestä; ilman sitä ihmisten hyvinvointia on vaikea kehittää. Luonnon hyvinvoinnissa on sekin puoli, että se ei ruohonjuuritasolla (no pun intended) ole subjektiivista, toisin kuin ihmisten hyvinvoinnin voi väittää olevan. Siksi ympäristöajattelusta on mahdollisesti helpompi tehdä universaali(mpi) konsepti?

    VastaaPoista
  8. Jukka, olet oikeassa siinä, että tarvitaan jotain uutta, jotta muutoksia alkaisi tapahtua. Kasvun rajojen kirjoittajat kuvittelivat vuonna 1972, että teos saisi aikaan toimintaa, kun ihmiset ymmärtäisivät, että rajojen tunnustaminen on yhteinen etumme. Mutta niin ei käynyt.

    Ehkäpä kasvun rajojen lisäksi pitäisi tunnustaa ihmisen rajat ja tajuta, että olemme melko avuttomia korjaamaan sitä, minkä olemme rikkoneet. Jos myöntäisimme kykymme rajallisiksi, ottaisimme ehkä pienempiä riskejä ja aiheuttaisimme vähemmän vahinkoa.

    Hanna-Leena Ylinen

    VastaaPoista
  9. Jorma Vakkuri: kysyit tulisiko jokaisen Suomen Degrowth-verkostoon kuuluvan allekirjoittaa kirjoitukseni toteamus, että "kilpailua ja kuluttamista korostava teknistaloudellinen maailmankuva on murrettava, vaikka mitään ympäristökatastrofia ei olisikaan tiedossa".

    Kysymys on aiheellinen, ja on hyvä selventää, että degrowth.fi ei edusta Suomen degrowth-verkostoa, vaan on yksi projekti muiden muassa. Degrowth-verkosto sinällään toimii vapaan verkostomaisesti, ilman varsinaista organisaatiota. Siihen ei tarvitse erityisesti liittyä, eikä sen piirissä edellytetä tiettyjä näkökantoja. Silti on selvää, kuten nyt muutamien päivien aikana tässä blogissakin käydystä keskustelusta käy ilmi, että verkostossa on halua tunnustella yhteisesti jaettuja näkemyksiä. Prosessi on jatkuva ja käy parhaillaan eri foorumeilla kiivaana.

    Tekstissä esittämäni tulkinta degrowth'sta ja siitä kulutusta ja kilpailua korostavasta merkitysmaailmasta, jossa nyt elämme, on degrowth.fi-projektissa keskeinen.

    VastaaPoista