Degrowth vai vihreä kasvu?

Tervetuloa seuraamaan väittelyä Suomen sosiaalifoorumiin:

DEGROWTH VS. VIHREÄ KASVU - kumpi voittaa?

Aika: Lauantaina 21.4.2012 klo 14-15.45
Paikka: Arbiksen juhlasali, Dagmarinkatu 3, Helsinki

Kukapa ei haluaisi lopettaa ympäristötuhoa ja lisätä tasa-arvoa. Mutta miten tässä onnistutaan? Yhdet vaativat kasvupakosta vapautumista ja talouslaskun toivottamista tervetulleeksi, toiset esittävät vihreän kasvun ratkaisevan aikamme suuret haasteet.

Tule kuulemaan, ovatko ratkaisun avaimet vihreän kasvun apostoleilla vai degrowth -utoopikoilla! Mukana: Jaana Airaksinen (Into Kustannus), Antti Alaja (Sorsa-säätiö), Timo Järvensivu (Aalto-yliopisto, degrowth.fi), Jarna Pasanen (Maan ystävät) ja Heikki Sairanen (Vihreät).

Järjestää: Suomen degrowth-verkosto, Maan ystävät, HY:n Attac, Demokratiafoorumi.

Lisätietoja: http://www.sosiaalifoorumi.fi/
 

Osuuskauppa avain degrowth-yhteiskuntaan?

HOK-Elannon vaalit pidetään toukokuun alussa. Vaaleissa valitaan asiakasomistajien edustajisto – mutta ymmärtävätkö S-etukortin haltijat mistä vaaleissa itse asiassa on kysymys?

Miten S eroaa K:sta? Nykyistä toimintaa katsoessa vastaus valitettavasti kuuluu: ei juuri mitenkään. Perusteiltaan S ja K ovat kuitenkin eri maailmoista. K eli Kesko on pörssiyhtiö, jonka tavoitteena on kerryttää omistajiensa omaisuutta. HOK-Elanto – pääkaupunkiseudun osa S-ryhmää – sen sijaan on osuuskauppa, jonka tavoitteena on palvella asiakasomistajiaan mahdollisimman hyvin.

Osuuskaupassa vaaleilla valittava edustajisto päättää, minkälainen toiminta hyödyttää asiakasomistajia eniten. Keskeisiä tavoitteita varmaankin ovat hyvät ja kohtuuhintaiset tuotteet ja palvelut sekä asiakkaiden elinympäristöstä huolehtiminen laajemmin.

Pörssiyhtiössä valta on omistajilla, jotka yleensä ovat aivan muita kuin asiakkaat. Pörssiyhtiö tekee voittoa asiakkaidensa kustannuksella ja jakaa rahat omistajille. Tietysti tässäkin tapauksessa palvelun on oltava sellaista, josta asiakas on valmis maksamaan. Pörssiyhtiön varsinainen tarkoitus eroaa kuitenkin selvästi osuusliiketoiminnasta.

HOK-Elanto on valitettavasti omaksunut viimeaikaiset käytännön toimintamallinsa pörssimaailmasta. Asiakkaille tarjotaan keskinkertaisia ketjupalveluja, jotka uhkaavat vireää kaupunkikulttuuria. S-ryhmä on identtisten S-kauppojen ja -ravintoloiden sekä ABC-huoltamoiden myötä yhtenäistänyt käytännössä koko Suomen. Lisäksi se laajentaa toimintojaan ripeästi Suomen rajojen ulkopuolelle, asiakasomistajien ulottumattomiin. Kun vielä hintataso on asiakkaalle pikemminkin korkea kuin kohtuullinen – voidaan sanoa, että asiakasomistajien etu ei ole juuri painanut päätöksenteossa.

Osuuskauppa voi silti olla tärkeä ja konkreettinen askel kasvu- ja kulutuskulttuurista kohtuutalouteen. Kasvutavoitetta osuuskaupassa ei olemuksellisesti tai lailla asetettuna ole. Asiakasomistajien ja edustajiston niin päättäessä HOK-Elanto ja S-ryhmä voivat kehittyä kulttuurista ja sosiaalista hyvinvointia tukevan ja luontoa mahdollisimman vähän kuormittavan kauppa- ja ravintolatoiminnan edelläkävijöiksi.

Degrowth.fi-blogin kirjoittajat Paavo Järvensivu ja Timo Järvensivu ovat ehdolla HOK-Elannon vaaleissa 2.-14. toukokuuta. He ovat poliittisesti sitoutumattomalla Kohtuullisen osuuskaupan puolesta -vaalilistalla. Tarkoituksena on herätellä yhteiskunnallista keskustelua osuuskaupasta ja tarjota todellisia vaihtoehtoja HOK-Elannon kehittämiseksi osuuskaupan periaatteiden mukaiseksi. Voit tukea muutosta jakamalla tietoa ja äänestämällä. Äänioikeutettuja ovat Uudellamaalla asuvat S-etukortin haltijat (rinnakkaiskortti ei riitä).

Lue lisää vaaliteemoista ja liity kannattajaksi:
www.facebook.com/KohtuullinenOsuuskauppa

"Nyt pitäisi ottaa pari askelta talouden suuntaan"

Tuore Talouselämä-lehti (7/2012) raportoi elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen (kok) ja työministeri Lauri Ihalaisen (sd) tilaamasta selvityksestä, jossa kartoitetaan keinoja saada Suomeen lisää koti- ja ulkomaisia investointeja.

Selvitys on ladattavissa TEM:in sivuilta. Selvitysmies, viime keväänä eläkkeelle jäänyt Metson toimitusjohtaja Jorma Eloranta, 61, keskusteli "parin sadan suomalaisvaikuttajan kanssa" ja "sai kommentteja ja ehdotuksia kansalaisilta internetin kautta."

Selvityksessä on 40 toimenpide-ehdotusta, joista seuraavassa keskeiset:

• kestävä talouskasvu, yritysten investointiedellytysten edistäminen ja työpaikkojen luominen yksityisrahoitteiselle sektorille asetetaan lähivuosien keskeisimmäksi tavoitteeksi,
• tehdään hallinnolliset valitukset vaikeammiksi tilanteissa, joissa valittajan tarkoituksena on ainoastaan hidastaa tietyn investointihankkeen etenemistä,
• luodaan ympäristölupien ohituskaista halutuille investoinneille, 
• laittomista lakoista eroon, 
• yksinkertaistetaan ja nopeutetaan maahanmuuttajatyöntekijöiden työlupien käsittelyprosessia,
• yhteisöverot alas, 
• alhaisemmat energiaverot, ei edes harkita uraaniveroa, 
• verovähennyksiä t&k-investoinneista, 
• patenteista ja rojalteista kertyville voitoille alhaisemmat verot, 
• vastustetaan Suomelle huonoja ympäristösopimuksia, 
• Suomi mukaan vain globaaleihin ympäristösopimuksiin,
• kaasuputki Suomen ja Viron välille, rautatie Jäämerelle,
• edistetään osaamista ja koulutusta,
• kielitaito kuntoon, venäjästä vaihtoehto ruotsille,
• biometsätalous maailman huipulle metsäverotusta ja tukia kehittämällä,
• mineraalien hyödyntämisen ja kaivannaisteollisuuden edistäminen, ml. investointien nopeuttaminen ja sen varmistaminen, että lupakäsittelyyn ja ympäristövaikutusten arviointiin on riittävästi pätevää henkilökuntaa,
• julkiset hankinnat ympäristöteknologiaa ja muuta tekniikkaa edistäviksi,
• myyjät maailmalle (Invest in Finlandin ja Finpron toiminnan kehittäminen)
• infra paremmaksi yksityisen rahan avulla,
• kansalaiset maksamaan julkisista palveluista veronkorotusten sijaan.

Joukossa on muutama hyväkin ehdotus, kuten osaamisen ja koulutuksen edistäminen, julkisten hankintojen ympäristöteknologinen painottaminen sekä kaivosteollisuuden ympäristövaikutusten arvioinnin vahvistaminen.

Käytännössä suurin osa ehdotetuista toimenpiteistä kuitenkin pahentaa ympäristötuhoa, lisää eriarvoisuutta sekä edistää yksityisen pääoman omaneduntavoittelua ja neuvotteluvaltaa. Tämäkö on se suomalaisen liike-elämän päiväuni, jolla asiat laitetaan kuntoon? Taitaa olla.

Eloranta tiivistää ympäristönäkemyksensä Talouselämän haastattelussa seuraavasti:

"Jatkossakin kestävä kehitys, ekologia ja sosiaalinen hyvinvointi ovat tärkeitä, mutta nyt pitäisi ottaa pari askelta talouden suuntaan."

Missä vaiheessa kestävä kehitys, ekologia ja sosiaalinen hyvinvointi sitten olivat tärkeitä? Eivät ne tainneet koskaan olla. Mutta nyt kuitenkin pitäisi ottaa pari askelta lisää talouden, ympäristötuhon, sosiaalisen pahoinvoinnin ja kestämättömän kehityksen suuntaan. Hienoa.

P.S. Suomesta löytyy myös vastuullisia yrittäjiä ja yrityksiä. Ehkä pahastuitte siitä, että tämä kirjoitus yleistää Elorannan kestämätöntä kehitystä vahvistavan selvitysraportin koko Suomen liike-elämän näkemykseksi. Jos ohimoitanne kiristää, niin osoittakaa kriittiset sananne selvityksen tilaajille Häkämiehelle ja Ihalaiselle sekä selvitysmies Elorannalle.

Sivistys.net: Ajatteluopilla ekokatastrofin kimppuun

Olin Sivistys.net-lehden haastattelussa pohtimassa sivistyksen ja kansalaisvaikuttamisen merkitystä. 

— Pelkiksi kuluttajiksi ja työntekijöiksi identifioituneet kansalaiset keskittyvät lähinnä itseensä eivätkä pysty yhteiskuntakriittiseen ajatteluun, Järvensivu sanoo.

Lue lisää täältä.

Presidenttiehdokkaat: tulisiko talouskasvua epäillä?

Pekka Haavisto on presidenttivaalikampanjansa aikana rohjennut epäillä talouskasvuun tähtäävää politiikkaa, kertovat HS, Talouselämä ja Uusi Suomi. Hänen mukaansa tarvitaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä ratkaisuja. Hän asettaisi esimerkiksi hyvinvoinnin tasaisen jakautumisen talouskasvun edelle.

Nämä varsin maltilliset muotoilut "sähköistivät tunnelman" ja saivat Sauli Niinistön piikittelemään Haavistoa hänen epävarmoista vastauksistaan talouskasvun suhteen. Jostain syystä kasvusta kriittisesti keskusteleminen saa edelleen monet takajaloilleen (katso esimeriksi Niinistön kampanjassa aktiivisesti mukana olevan kansanedustaja Lasse Männistön kirjoitus).

Haaviston veto olikin urhea: hän aprikoi julkisesti koko planeettaa koskettavaa asiaa ilman, että oli muodostanut ehyttä siilipuolustusta argumenttiensa ympärille. Tällaisia avauksia tärkeistä mutta ei vielä loppuunkolutuista näkökulmista soisi politiikassa kuultavan useamminkin. Olisi kohtuullista, että keskustelua ei teilattaisi ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan.

Todistustaakka on nimittäin kasvupolitiikan puolustajilla, kuten New Economics Foundationin politiikkajohtaja Andrew Simms eilen Guardianissa kirjoitti. Simmsiä vapaasti lainaten: heidän tulee näyttää, että taloudellisen tuotannon ympäristökuormitus todella voidaan kumota tehostamalla ja resursseja korvaamalla ja että absoluuttisia resurssikäytön vähennyksiä voidaan saavuttaa talouden samalla kasvaessa. Ei vain tänä vuonna, vaan vuodesta toiseen, loputtomiin.

Haaviston pohdinnassa sosiaaliset kysymykset esiintyivät yhtä tärkeinä kuin ympäristökysymykset. Onkin syytä kysyä mihin muuhun kuin uskomukseen esimerkiksi seuraava Männistön muotoilema kasvupolitiikkaa puolustava väite perustuu: "Työllisyyden parantaminen talouskasvun avulla on nimittäin tehokkain keino tasata tuloeroja niin kotimaassa kuin globaalistikin." Näinhän sanotaan varsin yleisesti, vaikka tilastot eivät tällaista yhteyttä tue. Työllisyysasteen parantaminen on toki hyvä keino tasata tuloeroja, mutta talouskasvua tavoitteleva politiikka ei tarkoita työllisyyttä tavoittelevaa politiikkaa. Kasvua saavutetaan muun muassa korvaamalla ihmistyötä muilla energiamuodoilla.

Kasvun rajat: tilannearvio

Alkuperäinen Kasvun rajat -raportti julkaistiin 1972 ja sen jälkeen tilanne on kehittynyt. Minkälaista tämä kehitys on ollut ja mikä on tilanne nyt?

Maailmanpankissa pitkään työskennellyt, sen kestävän kehityksen johtajanakin toiminut Ian Johnson luennoi tästä aiheesta joulukuussa 2011 Oxford-yliopiston Martin Schoolissa otsikolla Limits to Growth: A Re-Assessment.

Luento koostuu pitkälti tutuista aineksista, mutta on hyvä päivitys "kasvun rajat" -keskustelun kokonaisuuteen.

Ehkä kiinnostavinta Johnsonin analyysissa on tapa, jolla hän linkittää toisiinsa kasvun ekologiset, taloudelliset ja rahoitussektoriin liittyvät rajat. Esitetyn analyysin perusteella olemme tilanteessa, jossa:

• Kasvu on paitsi ekologisesti myös sosiaalisesti ja työllisyyden näkökulmasta epätaloudellista
• Rahoitussektori on menettänyt kosketuksen siihen, mitä on reaalimaailman kasvu ja mitkä ovat rahoitussektorin suorat ja epäsuorat (negatiiviset) hyvinvointivaikutukset

Johnsonin johtopäätös on, että kasvun törmäämistä ekologisiin rajoihin ei pystytä ratkaisemaan ilman, että uudistamme merkittävästi taloudellista ajatteluamme ja muokkaamme rahoitussektoria palvelemaan ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Johtopäätös ei ole uusi - mutta on yhä ajankohtaisempi.

Degrowth vs. talouskasvu: kumpi voitti?

Elonkehä-lehden päätoimittaja Jouko Kämäräinen vieraili taannoisessa Aalto-yliopiston Debating Societyn järjestämässä väittelyssä "degrowth vs. talouskasvu".

Väittelyssä kohtasi kolme professoria ja allekirjoittanut, kuulijoina yli 500 aiheesta kiinnostunutta.

Lue vierailun reportaasi lehden kotisivuilta ja ota kantaa: kumpi voitti?